maanantai 29. joulukuuta 2014

Kirjastoaddiktin tunnustuksia

Hei, minun (sala)nimeni on Malna ja olen kirjastoaddikti.

Kuten monilla kaltaisillani, tämä vaiva juontaa jo lapsuuteen, kun hyvää tarkoittavat vanhempani veivät minua usein kirjastoon. Hurmaannuin tuosta kirjojen aarreaitasta, josta löytää mitä moninaisimpia tarinoita joita saa viedä kotiin ihan ilmaiseksi! Kirjaston ansiosta olen epäilemättä viettänyt monet elämäni onnenhetkistä, ja se on antanut minulle suunnan, johon en olisi muuten kenties koskaan päätynyt. Mutta kuten monet asiat, kirjasto on parhaimmillaan kohtuudella käytettynä, ja pelkään, että olen jo ajat sitten ylittänyt kohtuukäytön rajat. Sillä vaikka lapsena ehkä olikin OK hakea joka viikko repullinen kirjoja, nykyään niihin tulisi suhtautua maltillisesti, sillä omistan myös itse runsaasti kirjoja, jotka voisi ehkä joskus lukeakin. Sitä paitsi monet nykyään lukemani kirjat ovat hitaampilukuisia kuin lapsuuden ponitallit ja etsivänuoret, joten niitä ei kannattaisi ehkä lainata ihan samankokoisia vuoria, etenkin kun kokopäivätyö vie lukemiselta paljon enemmän aikaa kuin koulu ja läksyt. Vaikka järjelläni tiedän tämän kaiken, se ei auta, vaan kirjaston lumo on voittamaton. Kirjastossa käyminen, kirjojen katselu ja niiden lainaaminen mukaan on ollut niin pitkään suurta mielihyvää aiheuttava tapa, etten kykene enää vastustamaan sitä, vaan addiktin tapaan palaan aina kirjastoon hakemaan uuden annoksen.

Tosiaan, minua hämmentää, miten en kerta kaikkiaan a) pysty pysymään poissa kirjastoista ja b) osaa olla lainaamatta kirjoja, vaikka kotona on ennestään hirveä määrä lukemattomia kirjoja, niin omia, kirjaston kuin ystäviltä/perheenjäseniltä lainattuja. Jos astun kirjastoon vaikkapa palauttamaan kirjoja (kuten tänään), minun on vain pakko jonkin aikaa kierrellä siellä katselemassa kirjoja. Lähikirjastoni on pieni, mutta siellä on harvinaisen houkutteleva kaunokirjallisuusvalikoima. En tiedä, mistä johtuu, että tulen onnelliseksi jo siitä, kun vain saan katsella kirjoja ja nähdä, miten monia eri tarinoita, kirjoittajia, eri tapoja käyttää kieltä jne. maailmassa on. Fantasioin siitä kuinka luen nuo kaikki houkuttelevat kirjat. Ja sitten, vaikka kuinka tiedän, että kotona odottaa luettavaa vaikka millä mitalla, en voi olla lainaamatta muutamaan kirjaa. Sitten taas olen kotona ja ihmettelen, milloin saan kaiken luettua.

Asiaa ei helpota tällä hetkellä se, että lukumakuni on jotenkin muuttunut, ja monet omistamani kirjat ovat ehkä jotain muuta kuin juuri nyt haluan lukea. Kirjasto on valtava aarrekammio kirjoja joita en ennen edes tiennyt haluavani lukea! Ja nyt voisin ruokkia itseäni niin valtavalla määrillä erilaisia kirjallisia herkkuja...

Tällä hetkellä minulla on vieläpä mieletön lukuinto menossa. Mutta silti minua ihmetyttää, missä vaiheessa uskon lukevani kaikki lainaamani ja ostamani kirjat. No, sentään sain tällä kertaa rajattua lainattujen kirjojen määrän kolmeen. Harkitsen vakavissani jonkinlaista lainakattoa itselleni, jotta tulisi välillä luettuakin kaikki.

10 kommenttia:

  1. Hah. Upea postaus!

    Tuttu tunne tämäkin, huokaus. Pelkään, että addiktioni vie minut vararikkoon, sillä olen tänäkin vuonna maksanut varmaan reilusti yli kolmekymmentä euroa varaus- & myöhästymismaksuja.

    Karmea addiktio. Toivottavasti pääsemme tästä yli. (Tai sitten ei.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen varmaan maksanut paljon enemmän kuin tuon verran. On vaarallista olla kirjastokortti ainakin kolmeen eri kirjastoon. Välillä tuntuu että tulisi edullisemmaksi ostaa kirjat - mutta sittenpä lainaan kumminkin lisää!

      No, ainakin tuemme näin kirjastojen toimintaa. Ja varmaan kirjailijaksi haluavalla voi olla pahempiakin addiktioita kuin tämä.

      Poista
  2. Saman ongelman kanssa painin minäkin. Nykyään osaan kyllä olla maltillisempi. Tällä hetkellä pidän pienimuotoista kirjastolakkoa. Saan lainata kirjat, jotka ovat saapuneet varauksesta noudettavaksi, mutta muuten koitan pysyä hyllyistä loitolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkitsen, että itse yrittäisin laittaa lainakatoksi vaikka 4 kirjaa kuussa muutaman kuukauden ajan. Silloin voisin pakollisimmilta tuntuvat inspiraatiot etsiä ja tarvittaessa laajentaa lukemistani suuntaan joita ei nyt kotoa löydy, mutta olisi jo pakko harkita ja karsia, ja tulisi oikeasti luettua noita kotona jo olevia.

      Poista
  3. Hui, toinen addikti ilmoittautuu mukaan. Ongelmaa ei auta yhtään että olen kyseisessä laitoksessa töissä ja joka päivä saan ponnistella sen kanssa etten raahaa kassillisia kirjoja mukaani.

    Yhtenäkin päivänä lainasin kahden ensimmäisen työtunnin aikana kolme kirjaa ennen kun sain itseni kuriin. Välillä on ihan tuskallista olla tietoinen että tässä taas on paljon kehuttu kirjailija jonka tuotantoa en ole koskaan lukenut.

    Ainakin omaa ongelmaa on auttanut vähän se että lainaamisen sijaan olen alkanut ottamaan kuvia niistä kirjoista jotka kiinnostavat, näin voin palata niihin kun ei ole muuta lukemista eikä tarvitse pelätä että saatan unohtaa halunneeni lukea tämän tai tuon kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuollainen varmasti tekee sen entistä hankalammaksi! Minä sentään voin yrittää vältellä kirjastoja, paitsi kun lainoja on palautettava, mutta omaa työpaikkaansa ei parane vältellä... Tuo valokuvien ottaminen kirjoista on muuten hyvä ajatus. Itse kun myös usein päädyn lainaamaan kiinnostavia kirjoja siksi, että pelkään unohtavani ne muuten, vaikka en oikeasti ehtisikään niitä siinä vaiheessa lukea. Ja sitten ne kasaantuvat kotona lisäämässä ahdistusta lukemattomista kirjoista...

      Poista
  4. Mutta kun kirjat ja kirjastot ovat vastustamattomia! :) Ja addiktoivia...

    Itse yritän pitää lainausmääräni maksimissaan kymmenessä. Jos menee sen yli, minua alkaa ahdistaa, koska en kuitenkaan selviä moisen määrän lukemisesta järkevässä ajassa.

    Käytätkö Goodreadsia? Sinne saa kätevästi ylös kiinnostavat kirjat, vaikka ei ehtisikään niitä heti lainaamaan / lukemaan. Tosin siellä on vaarana, että "want to read" -lista vain kasvaa ja kasvaa... ja kasvaa...

    Ajattelin ottaa eräänlaiseksi uudenvuoden lupaukseksi, etten lainaa kirjoja kamalasti lisää ennen kuin olen lukenut omat lukemattomat kappaleeni. En lupaa, etten lainaa ollenkaan, koska ei siitä mitään kuitenkaan tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi luultavasti tehdä projekti, jolla saan (kirja)lainausmääräni alle kymmeneen. Se kuulostaa järkevältä määrältä, jolla mukaan mahtuu riittävästi erityyppisiä kirjoja. Taidan kyllä siihen tarvita pienoisen lainauslakon...

      Olen aikaisemmin käyttänyt Goodreadsia, mutta viime vuoden aikana se jäi, koska minusta aina tuntuu, että haluaisin lukemiini kirjoihin merkitä muutakin kuin vain tähdet, haluaisin kirjoittaa siitä jotain ajatuksella, mutta se vie liikaa aikaa ja energiaa, enkä saakaan sitä tehtyä. Ongelmana on myös, että vuosien saatossa want to read -listani kasvoi jo moneen sataan, eikä siitä tietysti ole enää mitään hyötyä, koska mukana on paljon sellaista "ajattelin vuonna 2008 että tämä kuulostaa jännältä". Pitäisi ensin putsata se lista kokonaan ennen kuin voisin laittaa sinne uusia.

      Poista
  5. Olin ennen kirjastoaddikti. Vietin suuren osan lapsuudestani Kallion kirjastossa. Sitten kun kirjastoon tuli nettiyhteys, vuodesta 1995 notkuin myös sen ääressä.

    Nykyään minulla ei ole edes kirjastokorttia, kun se maksaa. Se tuntuu edelleen hämmentävältä.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää tosiaan tuo, että ulkomailla kirjastokortit saattavat maksaa. Olisi tosi hämmentävää olla sellaisessa tilanteessa pitkään!

      Poista