Kaikkea on tällä hetkellä vain liikaa. Liikaa töitä, liikaa väsymystä, liikaa siivottavia paikkoja kotona, liikaa tavaroita, liikaa hukassa olevia kirjaston kirjoja joita ei saa enää uusia, liikaa tyhjentämättömiä laatikoita joista ei löydy sitä mitä etsii, liikaa menoja joita olen kyllä itse omasta tahdostani kalenteriin laittanut mutta joita on nyt vain liikaa. Liikaa paineita ja aikeita ja syyllisyydentuntoja joita menneet sukupolvet ja nykyiset minun mieleeni iskostavat. Liikaa oletuksia siitä mitä minun pitäisi olla ja tehdä. Liikaa virikkeitä ja tekemistä ja asioita joista voi tuntea huonommuutta.
Yllättäen kaiken tämän keskellä on sitten liian vähän kirjoittamista. Tuntuu että jos viettäisin kaikessa rauhassa aikaa tarinoideni kanssa, voisi tuntua paremmalta. Mutta juuri nyt kirjoittamisen "vaatimus" tuntuu myös liialta, vaikka minä itse sitä toivon. Ehkä on ensin rauhoitettava elämä ja sitten kirjoitettava. En tiedä. Viime viikolla pidin tarkoituksella taukoa kirjoittamisesta, mutta nyt alan ikävöidä tarinoitani...
Viikonloppuna kyllä tulostin erään tarinan, jota olin aikonut erääseen kirjoituskilpailuun. Olen kirjoittanut sen muutama vuosi sitten ja käsitykseni oli, että olin siitä aika ylpeä, vaikka siinä onkin heikkoutensa ja juoni vaatii parantelua. Kun luin sen, olin vähän masentunut, sillä vaikka siinä olikin hyviä kohtia ja pidän tarinan ajatuksesta, se oli oikeastaan melkoista roskaa - tarina paljon ohuempi kuin olin kuvitella, henkilöt myös, ja kirjoitettu enimmäkseen lattealla ja yhdentekevällä tavalla. Tai siltä ainakin tuntui, kun mielessäni oli väikkynyt jotain niin paljon kauniimpaa, se mitä kuvittelin kirjoittaneeni.
Mutta kyse on tosiaan muutaman vuoden takaisesta tarinasta, joten ehkä on vain hyvä asia, että se tuntuu nyt heikolta? Se kai kertoo, että olen kehittynyt. Jos se nyt on täynnä latteuksia, ehkä se kertoo, että olen osannut M:n käsikirjoituksesta nyhtään pois vastaavia latteuksia näiden vuosien aikana. Ehkä sen hahmot tuntuvat ohuilta, koska olen oppinut tässä välissä tekemään hahmoistani moniulotteisia. Toivon, että näin on.
Minulla on oikeastaan vähän ristiriitainen olo sen suhteen, haluanko nyt editoida sitä kilpailuun vai en. Se on spefiä, toki minun omanlaistani spefiä mutta silti spefiä, ja minua ei oikeastaan ole viime aikoina haluttanut kirjoittaa spefiä. Alan tajuta, että enimmäkseen en ole oikeasti mikään spekulatiivisen fiktion kirjoittaja, vaikka tosi monet kaverit ovatkin ja vaikka spefipiirit ovat tosi mukavia. Joten kannattaako minun tehdä kovin paljon töitä sitä varten, että voisin lähettää jotain spefinovellikilpailuihin, kun voisin sen sijaan panostaa niihin romaaneihin, jotka ovat oikeasti minun juttuni. Herranen aika, olen jopa nykyään alkanut suunnitella joitain realistiseen nykyaikaan sijoittuvia tarinoita (jos siis realismi määritellään tuntemiamme luonnonlakeja noudattavana maailmana jossa ei ole spefielementtejä, eikä oteta sen tarkemmin kantaa siihen kuinka arkirealistisia tarinat muuten ovat). Ehkä noiden spefinovellien kirjoittaminen ja editointi onkin vain jäänne jostain, mitä halusin tehdä aikaisemmin, eikä ole sitä mitä haluan tehdä nyt?
Kun ei saa kirjoitettua, on jonkinlainen henkireikä edes kirjoittaa kirjoittamisesta.
Niiiin samat tunnelmat täällä. Liikaa, liikaa, liikaa. Ja liian vähän kirjoittamista. "Pakollisia" velvollisuuksia on jotenkin kerääntynyt niin, että ei riitä aikaa eikä energiaa niille jutuille, joita haluaisi tehdä... Lohdutan itseäni ajattelemalla, että tää on ohimenevää. Ja jos tämä olotila pitkittyy, pitää vain sitten tietoisesti alkaa raivata kirjoittamiselle tilaa. Omista valinnoistahan elämä lopulta koostuu, mutta ei kaikkeen pysty kuitenkaan vaikuttamaan.
VastaaPoistaPahoin pelkään, ettei tästä (väsyneestä;)) kommentistani ollut mitään hyötyä. Mutta jaksamista sinne!
Sitä on siis ilmassa. Ehkä se on varsinkin loppuvuoden juttu, kun syksyllä helposti kertyy kaikkea uutta, ja sitten pimeänä aikana ei enää jaksa (vaikkei muutenkaan ehkä jaksaisi sitä määrää). Onneksi tosiaan tämä on ohimenevää, ainakin toivon niin. Aion nyt vähentää ei-pakollisia menoja ja laittaa itselleni enemmän vapaailtoja viikkoon, niin ehkä se helpottaa. Jaksamista sinullekin!
PoistaJep, liikaa kaikkea ällötystä ja liian vähän mitään kivaa - täälläkin siis samankuuloista settiä. Ilmeisesti sitä on liikkeellä.... Tsemppiä sinne liikojen kanssa!
VastaaPoistaJaksamista sinullekin! Tuntuu että sinulle on tänä vuonna jaettu ikäviä asioita ihan liian kukkuraisin kauhallisin. Toivottavasti alkaa vähitellen tulla parempiakin asioita tilalle. Valoa toivotellen!
PoistaKiitos :). Toivottavasti sielläkin helpottaa :).
PoistaSamanlaisia tunnelmia täälläkin, noin yleisesti. ;)
VastaaPoistaMinusta kannattaa kirjoittaa sitä mitä todella haluaa. Genrekokeilut ovat OK, mutta jokainen varmasti tunnistaa sen oman juttunsa kokeiluiden seasta. Jos spefi ei tunnu omalta, niin sitten se jää tietyllä tapaa pinnalliseksi. Ei tietenkään kaikilla kirjoittajilla, mutta itselläni tämä usein kuultaa läpi.
Aina voi kirjoittaa jotain uutta, joka on ihan vaan juuri sitä mitä haluaa, ilman mitään tavoitteita. Onhan editointi vähän kuin pitkässä parisuhteessa oloa: aina ei vaan jaksa ja kaipaa uusia virikkeitä.
Ilmaisin itseäni varmaan väsyksissä tavalla, jonka voi ymmärtää väärin, joten täytyy tarkentaa tuosta spefin kirjoittamisesta: halu kirjoittaa sitä on lähtenyt siitä, että olen elämässäni lukenut spefiä (lähinnä fantasiaa, mutta myös scifiä ja kauhufantasiaa) aika paljon, joten tuntuu luontevalta haluta kirjoittaakin sitä. Olen jo jossain vaiheessa todennut, ettei minusta ole oikeastaan siihen, mutta toisaalta päähän luikertelevat pienet ideanpoikaset, toisaalta se että tunnen useita spefikirjoittajia ja se vaikuttaa niin hauskalta, saavat aikaan että kokeilen sitä aina välillä. Ei kyse siis ole pelkästään halusta kirjoittaa sitä mitä muutkin (ja onhan kirjoittajakavereissani myös paljon sellaisia jotka pysyttelevät suurinpiirtein tässä maailmassa), mutta kai sitä sitten tulee muun ohella vähän jenginpetturin olo, kun huomaa ettei pystykään. :-D En toisaalta aio vastedeskään sulkea luukkuja miltään tietyltä genreltä, välillä minulle tulee niitä ei-niin-realistisiakin ideoita. En vain useimmiten osaa toteuttaa niitä kovin hyvin.
PoistaMinulla tuntuu olevan vaikeuksia löytää muuta joka on ihan sitä mitä haluan paitsi M. :-D Mutta ajattelin tuon KS:n kanssa kohta aloitella, kunhan saan joitain asioita paikalleen, sillä sen kirjoittamisesta olen pitkään haaveillut.