Vaikka vuodenvaihteen tuoma rajapyykki elämään on tietysti aika keinotekoinen, eikä elämä todennäköisesti valtavasti muutu siitä, että huomisesta alkaen päivämäärään kirjoitetaan 2015, tähän aikaan on silti houkutus katsoa vähän mennyttä vuotta. Monessa henkilökohtaisessakin asiassa olen tänä vuonna kokenut suuria muutoksia, ehkä eniten omassa asennoitumisessani, sillä olen alkanut taas uskoa enemmän omiin arvoihiini ja tärkeisiin asioihin, ja uskoa, että voin vaikuttaa omaan elämääni, ja toisaalta kestää ne asiat joita en voi muuttaa. Mutta nuo syvällisemmät pohdinnat jätän ehkä enemmän yksityiseen päiväkirjaani ja katson tässä blogissa asioita muuten kirjallisesta ja taiteellisesta näkökulmasta.
Kirjoittamisen suhteen vuosi on ollut aika monipuolinen. Sain oman ensimmäisen pienen julkaisun, eräs novelli julkaistiin en-kerro-missä-koska-tahdon-vielä-kirjoittaa-anonyymisti. Uusia novelleja en ole tainnut saada valmiiksi ensimmäistäkään, vaikka monta aloitin. Enköhän niistä aloituksista ja puoliväliin pääsemisistä ole silti paljon oppinut. Ainakin pääsin niissä koettelemaan monia eri tunnelmia ja tyylejä.
Kirjoittamistani on jo monta vuotta dominoinut historiallinen romaanini M. Tämän vuoden alkupuoliskolla itse käsikirjoitus oli pitkään tauolla. Sen sijaan kirjoitin paljon noita novellinalkuja ja erilaisia kirjoitusharjoituksia, ja erityisesti kirjoitin paljon kohtauksia erään M:n tärkeän henkilön elämästä sekä tarinan aikana, sitä ennen että sen jälkeen. Juuri tuo henkilö oli tuottanut minulle vaikeuksia - hän on tarinalle hyvin olennainen, mutta oli aiemmissa versioissa tuntunut lattealta, ja selvästi koelukijat lukivat häntä kaikki eri tavoin, ja eri tavalla kuin itse halusin. Nyt vietin paljon aikaa tutustuen häneen, hänen elämäänsä ja luonteeseensa ja omaan ääneensä. Noiden kuukausien aikana opin tuntemaan hänet eri tavalla kuin ennen ja oikeastaan rakastuin häneen uudestaan. Nyt hän on oikeastaan rakkaimpia henkilöitäni, vaikka onhan tuollaisen sanominen kuin pitäisi valita lempilapsensa tai lempiraajansa.
En enää muista, milloin palasin taas M:n käsikirjoituksen pariin, enkä jaksa nyt tarkistaa. Olisiko ollut kesällä? Joka tapauksessa tuo reilun puolen vuoden tauko oli tehnyt mahtavia. Näin monessa suhteessa asiat ihan uudella tavalla. Aloin nähdä, missä minulla oli sitä liiallista jaarittelua, josta käsikirjoitukseni pituutta saa osittain syyttää. Näin monien hahmojen ja kohtausten kohdalla, miksi koelukijat olivat lukeneet niitä niin ristiriitaisesti ja mitä niihin oikeastaan halusin. Aloin nähdä hahmoissa ja tarinassa paljon uusia mahdollisuuksia, tai sellaista, mitä olin luullut siinä olevan eikä ollutkaan. Varsinkin tuo mainitsemani hahmo ja hänen suhteensa päähenkilööni alkoivat nyt elää ihan eri tavalla. Olen joutunut kirjoittamaan paljon uusiksi, ja siksi muokkaaminen on ollut paljon hitaampaa kuin uskoin. Mutta olen siitä iloinen, sillä tarinalla on nyt mahdollisuuksia tulla siksi, mitä sen haluan tulevan.
Ihan loppuvuodesta aloin suunnitella uutta romaania, työnimellä KS - mutta kun joululoma tuli, minulla ei ollutkaan mitään inspiraatiota kirjoittaa sitä, vaan aloin kirjoittaa ihan muita juttuja. Aiheesta ehkä lisää myöhemmin. Olen ennen kaikkea iloinen siitä, että kirjoitan, ja että en takerru väkisin johonkin mitä olen jossain vaiheessa päättänyt, vaan kuuntelen uusia ajatuksia.
Kirjoittamiseen on vaikuttanut paljon se, että henkisesti uuvuttavan kokopäivätyön takia minulla on jatkuvasti ollut paljon vähemmän aikaa ja energiaa kirjoittamiseen kuin olisin halunnut. Se on leimannut suhtautumistani kirjoittamiseen ja koko elämääni, mutta näin vuoden lopussa voin silti sanoa, että on saavutus, kun olen siitä huolimatta kirjoittanut niin paljon kuin olen. Ehkä siitä juuri näkyy, että olen sisimmältäni kirjoittaja: kun teen sitä jatkuvasti siitä huolimatta, että aikaa ja voimia on sangen rajallisesti, sen sijaan että vain puhuisin ja aikoisin ja toivoisin että ehkä joskus pystyn. Ehkä joskus pystyn kirjoittamaan enemmän kuin nyt, mutta nyt kirjoitan sen verran ja niillä voimilla kuin voin, ja etenen joka tapauksessa.
Kirjoittamiseen vaikuttaa tietysti paljon muukin kuin kirjoittaminen. Olen lukenut paljon - 71 kirjaa, jos oikein laskin, useimmat romaaneja mutta jonkin verran myös tietokirjoja, näytelmiä jne. (Myös runoutta, mutta niitä en yleensä lue kannesta kanteen, joten ne harvemmin päätyvät kirjalistaukseeni.) Lukemiseni on tullut aiempaa monipuolisemmaksi, mikä varmasti on vaikuttanut paljon kirjoittamiseeni.
En ole täällä juuri kirjoittanut lukemistani kirjoista, mutta kaunokirjallisuuden puolelta olen eniten nauttinut seuraavista ensimmäistä kertaa lukemistani kirjoista:
- P.L. Traversin Maija Poppaset (luin kaikki suomennetut kirjat alkuvuodesta)
- Catherynne M. Valenten Tyttö joka matkusti Satumaan ympäri... ja sen jatko-osa jolla on myös tajuttoman pitkä nimi
- John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
- Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa (kertomus eikä romaani, mutta ansaitsee tulla mainituksi)
- Virginia Woolf: Mrs Dalloway
- Kerstin Gier: Silber: Das erste Buch der Träume ja Das zweite Buch der Träume (eivät nämä ehkä niin ihmeellisiä olleet, mutta viihdyttäviä, ja olin fiiliksissä siitä, että sain molemmat luettua saksaksi ja vielä ahmimisvauhdilla)
- Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osat 1 ja 2 (kolmatta odottelen kirjastosta, varausjono on vieläkin kilometrien pituinen)
- Anton Tshehov: Vanja-eno
- Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
- Jenna Kostet: Lautturi
- Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Lisäksi olen lukenut uudelleen useita vanhoja suosikkeja, kuten L.M. Montgomeryn Sinisen linnan, Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon ja J.R.R. Tolkienin Hobitin.
Olen kokenut myös muita hienoja taide-elämyksiä, musikaaleista ja taidemuseoista Rajattoman joulukonserttiin. Olen matkustellut eri paikoissa, ennen kaikkea Englannissa, Wienissä ja Budapestissa. Minulle matkustaminen on aina tärkeä avautuminen ja henkireikä, joka muistuttaa minulle, että maailmaan mahtuu monenlaista eikä kaikkea tarvitse tehdä ja ajatella kuten juuri Suomessa on tapana. Nuo matkat olivat hyvin tärkeitä ja innostavia, sekä tapaamieni ystävien että näkemieni paikkojen ja teatteriesitysten vuoksi.
Lisäksi olen blogin ansiosta saanut taas enemmän yhteyttä muihin aktiivisiin kirjoittajiin, ja se on todella tärkeää. On hyvä tuntea kuuluvansa edes jotenkin jonkinlaiseen yhteisöön, ja muiden kirjoittajien tapaaminen ja kirjoittamisesta puhuminen on tärkeää. Innostavia ovat olleet myös tapahtumat, joissa puhutaan kirjoista ja kirjoittamisesta, kuten Finncon ja Kirjamessut, vaikka ovat ne myös sen verran väsyttäviä, että minun kannattaa harkita kuinka moneen tapahtumaan osallistun ensi vuonna.
Ja tietysti kaikki koettu elämä, kaikki uudet ja vanhat ystävät ovat vaikuttaneet kirjoittamiseeni. Koen, että M on alkanut kypsyä tänä vuonna sen takia, että minä olen kypsynyt. Toivottavasti se tosiaan näkyy tekstissä! Vanha tuttu kirjoittajan epävarmuus kun ei ole kadonnut mihinkään. Vaikka välillä uskon suunnattomasti kirjoittamiseeni, sitä seuraa usein epäilys, olenko oikeasti saanut aikaan mitään sellaista kuin olen kuvitellut. Tuo epävarmuus taitaa kuitenkin vain kuulua asiaan.
Vuosi on ollut monella tavalla rankka, mutta kun katson sitä taaksepäin, se on ollut myös hyvin antoisa. Ja vaikka usein on tuntunut, ettei kirjoittaminen juuri etene, niin nyt huomaan, että onhan siinä suhteessa tapahtunut paljon. En tee mitään uudenvuodenlupauksia tai muita päätöksiä kirjoittamisen suhteen - aion vain jatkaa kirjoittamista yhtä lailla ja toivon mukaan ryöstää sille vielä hiukan enemmän aikaa ja voimaa vuonna 2015, ja uskoa siihen edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti