Kirjastoaddiktin tunnustuksia

Hei, minun (sala)nimeni on Malna ja olen kirjastoaddikti.

Kuten monilla kaltaisillani, tämä vaiva juontaa jo lapsuuteen, kun hyvää tarkoittavat vanhempani veivät minua usein kirjastoon. Hurmaannuin tuosta kirjojen aarreaitasta, josta löytää mitä moninaisimpia tarinoita joita saa viedä kotiin ihan ilmaiseksi! Kirjaston ansiosta olen epäilemättä viettänyt monet elämäni onnenhetkistä, ja se on antanut minulle suunnan, johon en olisi muuten kenties koskaan päätynyt. Mutta kuten monet asiat, kirjasto on parhaimmillaan kohtuudella käytettynä, ja pelkään, että olen jo ajat sitten ylittänyt kohtuukäytön rajat. Sillä vaikka lapsena ehkä olikin OK hakea joka viikko repullinen kirjoja, nykyään niihin tulisi suhtautua maltillisesti, sillä omistan myös itse runsaasti kirjoja, jotka voisi ehkä joskus lukeakin. Sitä paitsi monet nykyään lukemani kirjat ovat hitaampilukuisia kuin lapsuuden ponitallit ja etsivänuoret, joten niitä ei kannattaisi ehkä lainata ihan samankokoisia vuoria, etenkin kun kokopäivätyö vie lukemiselta paljon enemmän aikaa kuin koulu ja läksyt. Vaikka järjelläni tiedän tämän kaiken, se ei auta, vaan kirjaston lumo on voittamaton. Kirjastossa käyminen, kirjojen katselu ja niiden lainaaminen mukaan on ollut niin pitkään suurta mielihyvää aiheuttava tapa, etten kykene enää vastustamaan sitä, vaan addiktin tapaan palaan aina kirjastoon hakemaan uuden annoksen.

Tosiaan, minua hämmentää, miten en kerta kaikkiaan a) pysty pysymään poissa kirjastoista ja b) osaa olla lainaamatta kirjoja, vaikka kotona on ennestään hirveä määrä lukemattomia kirjoja, niin omia, kirjaston kuin ystäviltä/perheenjäseniltä lainattuja. Jos astun kirjastoon vaikkapa palauttamaan kirjoja (kuten tänään), minun on vain pakko jonkin aikaa kierrellä siellä katselemassa kirjoja. Lähikirjastoni on pieni, mutta siellä on harvinaisen houkutteleva kaunokirjallisuusvalikoima. En tiedä, mistä johtuu, että tulen onnelliseksi jo siitä, kun vain saan katsella kirjoja ja nähdä, miten monia eri tarinoita, kirjoittajia, eri tapoja käyttää kieltä jne. maailmassa on. Fantasioin siitä kuinka luen nuo kaikki houkuttelevat kirjat. Ja sitten, vaikka kuinka tiedän, että kotona odottaa luettavaa vaikka millä mitalla, en voi olla lainaamatta muutamaan kirjaa. Sitten taas olen kotona ja ihmettelen, milloin saan kaiken luettua.

Asiaa ei helpota tällä hetkellä se, että lukumakuni on jotenkin muuttunut, ja monet omistamani kirjat ovat ehkä jotain muuta kuin juuri nyt haluan lukea. Kirjasto on valtava aarrekammio kirjoja joita en ennen edes tiennyt haluavani lukea! Ja nyt voisin ruokkia itseäni niin valtavalla määrillä erilaisia kirjallisia herkkuja...

Tällä hetkellä minulla on vieläpä mieletön lukuinto menossa. Mutta silti minua ihmetyttää, missä vaiheessa uskon lukevani kaikki lainaamani ja ostamani kirjat. No, sentään sain tällä kertaa rajattua lainattujen kirjojen määrän kolmeen. Harkitsen vakavissani jonkinlaista lainakattoa itselleni, jotta tulisi välillä luettuakin kaikki.