Olen nyt selvinnyt vähäksi aikaa kaikista pahimmista stresseistä, joten seuraavina viikkoina ehkä kirjoittamiseenkin jää enemmän aikaa. Joka tapauksessa M:n editointi on näinäkin viikkoina edennyt melkein koko osan 2/4 läpi, paitsi että pari isompaa muokkausta vaativaa lukua on toistaiseksi siirtynyt tuonnemmaksi. Kuten arvelinkin, tässä osassa ei ollut niin paljon muokattavaa kuin edellisessä. Toivon, että myös jäljellä olevat osat menevät melko vähin muokkauksin ja saan koko tekstin viimeistään alkukesästä koelukijoille. Mieluiten jo noin kuukauden päästä.
Tunnen aina välillä huonoa omatuntoa, jos en pidä jostain kirjasta, jota luen. Mielessäni kun saatan raivota kovastikin kirjamokomalle, että kuinka se nyt kehtasi olla tässäkin asiassa huono, ja tässä, tai ainakaan ei minun mieleeni. Ja sitten tulee mieleen, että mistäs minä tiedän onko oma käsikirjoitukseni oikeasti yhtään sen parempi. Tietysti kuvittelen, että minähän en moisiin heikkouksiin päästä itseäni sortumaan, mutta silti joka kierroksella tekstistä löytyy puutteita, jotka saavat minut repimään hiuksiani ja hakemaan paljon lisää teetä tueksi (minulla on aika kesyt nämä keinot, tiedän). Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin tekstissäni useita sokeita pisteitä, joten mistä tiedän, onko oma tekstini oikeasti yhtään parempaa kuin se jokin kirja jolle nyt nyrpistelen nenääni? Joten kannattaisikohan raivota sille vähän vähemmän?
No, hyvä puoli on, että kun hyvin rehellisesti ja kiihkeästi aina huomaan sen kun en jostain kirjasta pidä, ehkä osaan entistä paremmin välttää ja korjata noita samoja ongelmia omassa tekstissäni.
Minun piti toki mennä jo aikoja sitten nukkumaan, mutta kärsin jostain angstivalvomisesta. Kokeillaan jos nyt nukuttaisi enemmän. Ei niin, että koneen ääressä istuminen yleensä kannattaisi, jos tahtoo nukkua, mutta joskus auttaa ajatusten saaminen muualle. Huomenna voin sitten angstailla lisää, kun en ole nukkunut kunnolla...
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Kevättä ja kirjoja
Ulkona linnut sirkuttavat siihen malliin, että olisi vissiin opeteltava tunnistamaan niitä enemmän. Äänistä päätellen tuolla on paljon muutakin kuin mustarastaita ja peipposia, mutta minun taitoni loppuvat jo. Olen opetellut lintuni leveysasteilla, joilla niitä oli paljon harvemmanlaisia kuin täällä. Kevät on aina ollut lempivuodenaikojani. Silloin on joka päivä uutta, ja rakastan sitä, kun maa alkaa talven jälkeen taas kasvaa ja työntää esiin elämää. Odotan kyllä nyt myös kesää, jolloin saan luultavasti levätä enemmän, mutta siihen asti aion nauttia keväästä minkä jaksan.
Bollywood-tanssi tekee hyvää joka paikalle, mukaan lukien sielulle.
Eilen pitkänmatkanbussissa nautin kirja-ahmimista. Margaret Atwoodin Orjattaresi veti mukaan alusta asti. Ja on kuulkaas mukavaa lukea ajateltua dystopiaa jossa keskitytään vähän muuhun kuin räiskintään. Jane Austenilta on uudelleenluvussa Mansfield Park, joka alkoi ensimmäisen sadan sivun jälkeen taas vetämään paljon paremmin kuin alussa tuntui. Minusta tuntuu, että tarvitsen säännöllisen annoksen vanhaa kirjallisuutta. Niin paljon kuin arvostankin sukupuolten tasa-arvoon ja vähemmistön oikeuksiin pyrkimistä, antibiootteja, jääkaappeja ja internetiä, jokin osa minusta elää jonain toisena aikana ja kaipaa tuollaisten kirjojen rauhaa.
Bollywood-tanssi tekee hyvää joka paikalle, mukaan lukien sielulle.
Eilen pitkänmatkanbussissa nautin kirja-ahmimista. Margaret Atwoodin Orjattaresi veti mukaan alusta asti. Ja on kuulkaas mukavaa lukea ajateltua dystopiaa jossa keskitytään vähän muuhun kuin räiskintään. Jane Austenilta on uudelleenluvussa Mansfield Park, joka alkoi ensimmäisen sadan sivun jälkeen taas vetämään paljon paremmin kuin alussa tuntui. Minusta tuntuu, että tarvitsen säännöllisen annoksen vanhaa kirjallisuutta. Niin paljon kuin arvostankin sukupuolten tasa-arvoon ja vähemmistön oikeuksiin pyrkimistä, antibiootteja, jääkaappeja ja internetiä, jokin osa minusta elää jonain toisena aikana ja kaipaa tuollaisten kirjojen rauhaa.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Pakoa kirjoittamiseen ja Euroviisuihin
En ole ollut aikoihin näin helpottunut viikonlopun tulosta. Muutaman viime viikon ajan töissä on ollut todella stressaavaa, ja tämä viikko oli erityisen syvältä. Sen verran kamalalta minusta on tuntunut, etten haluakaan kirjoittaa siitä sen enempää. Onneksi pari sosiaalista tapahtumaa toi piristystä viikkoon.
Pääsiäinen oli miellyttävä. Siihen kuului mm. kissoja, kirjoittamista ja kävelyä kauniissa maisemissa, joista osa esiintyy romaanissani. Lisäksi päätin selvittää vihdoin, millainen oikein on tämä Dr Who -juttu, josta kaikki aina puhuvat.
Juu. Taidan olla koukussa.
Kaikesta huolimatta romaanin editointi edistyy. Niin toivottomalta kuin joskus tuntuukin editoida sitä kokopäivätyön lomassa, nyt olen saanut muokattua melkein kaiken olennaisen sen osasta 1/4, jossa suurin osa muokkaustarpeista on. Jotain pikkusäätämistä siinä vielä on, mutta ajattelin palata niihin vähän myöhemmin, koska kun nysvää samojen lukujen kanssa todella pitkään, alkaa menettää käsityksensä siitä mikä on hyvää ja mikä ei. Tänään etenin osaan 2/4, ja sain siitä jo muokattua muutaman luvun, eli tästä pitäen muokkaus tuntuu tosiaan etenevän paljon nopeammin. Lupaavaa!
Välillä kyllä angstailen, varsinkin siitä miksen osaa kirjoittaa napakammin ja valmiimmin, miksi on niin paljon turhaa sälää ja miksi tämä tuntuu aina olevan niin pahuksen laaja kun nykyään kirjat Eivät Saisi Olla Pitkiä. Tuntuu myös, että tekisi tosiaan hyvää kirjoittaa uusi käsikirjoitus välillä. Olisi ihanaa, jos M:n koelukutauolla saisin tartuttua johonkin muista päässäni olevista tarinoista ja naputeltua ensimmäisen luonnoksen. Voi olla, että M:n pariin palaaminen tuntuisi toisenlaiselta. Katsotaan sitten siinä vaiheessa, miten realistiselta tällainen ajatus vaikuttaa, mutta se olisi kivaa.
Tänä viikonloppuna olen nauttinut muun muassa lukemisesta ja tv:n euroviisukonsertista. Vaikka suhtaudunkin Euroviisuihin enimmäkseen campina (ja olen silti sydämestäni loukkaantunut, kun huonot kappaleet pärjäävät ja hyvät eivät), niin herttinen sentään, on tuolla ollut vuosien saatossa aika hienojakin kappaleita. Ja, no, mieleenpainuvia esiintymisasuja. Viisut ovat myös melkoisesti muuttuneet tyyliltään niistä alkuajoista. Aloin myös miettiä, että kun näitä kaikenlaisia horoskooppejakin on, niin voisiko ihmisestä päätellä jotain sillä perusteella, mikä kappale voitti Euroviisut hänen synnyinvuotenaan? Ainakin omalle vuodelleni sattui ihan osuva kappale.
Luin muuten Maresin. Se oli todella hieno. Mutta loppuvaiheessa oli aika rajuja tapahtumia, minun heikolle sietokyvylleni ainakin. No, pakenin sen jälkeen oman romaanini pariin, joten se oli myös hyväksi kirjoittamiselleni. Onneksi minulla on Jane Austeniakin menossa. Mutta oikeasti, tuo on silti todella lukemisen arvoinen kirja.
Täytyy kyllä sanoa, että heitän vähintäänkin vesilohikäärmeellä kaikkia niitä, jotka marmattavat että taiteilijan pitää kärsiä taiteestaan tai se on ihan turhaa. Minulle kirjoittaminen ainakin on helpottava pakopaikka, monen muun asian ohessa. Vaikka elämässä olisi kuinka monta asiaa sekaisin, kirjoittaessa olen omassa maailmassani. Tietysti siinä on vaikeuksia ja tuskia (ja etenkin tuskailuja), mutta silti. Se on vakio elämässäni johon aina palaan, ja se tekee elämän paremmaksi.
Pääsiäinen oli miellyttävä. Siihen kuului mm. kissoja, kirjoittamista ja kävelyä kauniissa maisemissa, joista osa esiintyy romaanissani. Lisäksi päätin selvittää vihdoin, millainen oikein on tämä Dr Who -juttu, josta kaikki aina puhuvat.
Juu. Taidan olla koukussa.
Kaikesta huolimatta romaanin editointi edistyy. Niin toivottomalta kuin joskus tuntuukin editoida sitä kokopäivätyön lomassa, nyt olen saanut muokattua melkein kaiken olennaisen sen osasta 1/4, jossa suurin osa muokkaustarpeista on. Jotain pikkusäätämistä siinä vielä on, mutta ajattelin palata niihin vähän myöhemmin, koska kun nysvää samojen lukujen kanssa todella pitkään, alkaa menettää käsityksensä siitä mikä on hyvää ja mikä ei. Tänään etenin osaan 2/4, ja sain siitä jo muokattua muutaman luvun, eli tästä pitäen muokkaus tuntuu tosiaan etenevän paljon nopeammin. Lupaavaa!
Välillä kyllä angstailen, varsinkin siitä miksen osaa kirjoittaa napakammin ja valmiimmin, miksi on niin paljon turhaa sälää ja miksi tämä tuntuu aina olevan niin pahuksen laaja kun nykyään kirjat Eivät Saisi Olla Pitkiä. Tuntuu myös, että tekisi tosiaan hyvää kirjoittaa uusi käsikirjoitus välillä. Olisi ihanaa, jos M:n koelukutauolla saisin tartuttua johonkin muista päässäni olevista tarinoista ja naputeltua ensimmäisen luonnoksen. Voi olla, että M:n pariin palaaminen tuntuisi toisenlaiselta. Katsotaan sitten siinä vaiheessa, miten realistiselta tällainen ajatus vaikuttaa, mutta se olisi kivaa.
Tänä viikonloppuna olen nauttinut muun muassa lukemisesta ja tv:n euroviisukonsertista. Vaikka suhtaudunkin Euroviisuihin enimmäkseen campina (ja olen silti sydämestäni loukkaantunut, kun huonot kappaleet pärjäävät ja hyvät eivät), niin herttinen sentään, on tuolla ollut vuosien saatossa aika hienojakin kappaleita. Ja, no, mieleenpainuvia esiintymisasuja. Viisut ovat myös melkoisesti muuttuneet tyyliltään niistä alkuajoista. Aloin myös miettiä, että kun näitä kaikenlaisia horoskooppejakin on, niin voisiko ihmisestä päätellä jotain sillä perusteella, mikä kappale voitti Euroviisut hänen synnyinvuotenaan? Ainakin omalle vuodelleni sattui ihan osuva kappale.
Luin muuten Maresin. Se oli todella hieno. Mutta loppuvaiheessa oli aika rajuja tapahtumia, minun heikolle sietokyvylleni ainakin. No, pakenin sen jälkeen oman romaanini pariin, joten se oli myös hyväksi kirjoittamiselleni. Onneksi minulla on Jane Austeniakin menossa. Mutta oikeasti, tuo on silti todella lukemisen arvoinen kirja.
Täytyy kyllä sanoa, että heitän vähintäänkin vesilohikäärmeellä kaikkia niitä, jotka marmattavat että taiteilijan pitää kärsiä taiteestaan tai se on ihan turhaa. Minulle kirjoittaminen ainakin on helpottava pakopaikka, monen muun asian ohessa. Vaikka elämässä olisi kuinka monta asiaa sekaisin, kirjoittaessa olen omassa maailmassani. Tietysti siinä on vaikeuksia ja tuskia (ja etenkin tuskailuja), mutta silti. Se on vakio elämässäni johon aina palaan, ja se tekee elämän paremmaksi.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Mitä editoin tänään
- Yhdistin kaksi lukua. Editoituani hyvän aikaa totesin, että eeeeiii, tämä sotkee tuon toisen kohtauksen rytmin ihan täysin ja se oli alun perin hyvä ja intensiivinen kohtaus. Erottelin sen toisen kohtauksen siitä takaisin omakseen. Yritin muokata jäljelle jääneen osan paremmaksi. Katsoin sitä ja mietin tulikohan siitä parempi vai huonompi. Entä jos sotkin siitä sen mikä toimi? Miksen tehnyt snapshotia? On se varmuuskopio jossain. Toivottavasti osaan käyttää Scrivenerin varmuuskopioita. Äh, tänään on turha enää yrittää arvioida tuosta. Jos siitä tuli huono, kai sen saa takaisin hyväksi? Miksi minä editoin näin paljon? Sotken vielä kaiken. Äh, mietin asiaa joskus toiste.
- Leikkasin pois pari kohtausta. Yritin kirjoittaa yhden sisältöä toiseen kohtaukseen, mutta se nyt on vielä vähän kesken.
- Laitoin luvut ja kohtaukset järjestykseen. Ehkä. Se järjestys ehkä toimii. Tai sitten ei.
- Laitoin yhden eksyneen kohtauksen lukuun jossa se ehkä toimii. Ehkä.
- Ehkä jotain muutakin, mutta en enää muista.
Aaaaaargh. Olisiko yksinkertaisempaa tuntea kutsumusta vaikka lintulautojen nikkarointiin tai lentokonepienoismalleihin?
No, yritän muistaa Jane Austenin talossa näkemäni käsikirjoituksen, johon Jane oli tekstiä muokatessaan ahtanut sanoja muutenkin tiukkoihin rivinväleihin, ja kun muokkaus oli pidempi, leikannut oikeankokoisen ja -muotoisen pikku paperinpalan, johon kirjoitti uuden tekstin, ja asettanut sen huolellisesti nuppineuloilla alkuperäisen käsikirjoituksen päälle. Jos jotain piti lisätä, kiinnitettiin nuppineuloilla tekstin viereen pieni lisäosa. Onnistuuhan tämä nykyisillä välineillä helpommin.
- Leikkasin pois pari kohtausta. Yritin kirjoittaa yhden sisältöä toiseen kohtaukseen, mutta se nyt on vielä vähän kesken.
- Laitoin luvut ja kohtaukset järjestykseen. Ehkä. Se järjestys ehkä toimii. Tai sitten ei.
- Laitoin yhden eksyneen kohtauksen lukuun jossa se ehkä toimii. Ehkä.
- Ehkä jotain muutakin, mutta en enää muista.
Aaaaaargh. Olisiko yksinkertaisempaa tuntea kutsumusta vaikka lintulautojen nikkarointiin tai lentokonepienoismalleihin?
No, yritän muistaa Jane Austenin talossa näkemäni käsikirjoituksen, johon Jane oli tekstiä muokatessaan ahtanut sanoja muutenkin tiukkoihin rivinväleihin, ja kun muokkaus oli pidempi, leikannut oikeankokoisen ja -muotoisen pikku paperinpalan, johon kirjoitti uuden tekstin, ja asettanut sen huolellisesti nuppineuloilla alkuperäisen käsikirjoituksen päälle. Jos jotain piti lisätä, kiinnitettiin nuppineuloilla tekstin viereen pieni lisäosa. Onnistuuhan tämä nykyisillä välineillä helpommin.
Näitä editointituskia
Miten voi olla niin hankalaa saada jotain aikaiseksi sinä ainoana päivänä viikossa, kun oikeasti on aikaa kirjoittaa enemmän ja pidemmin? Minulla on kohtauksia joita pitäisi kirjoittaa tai kirjoittaa uusiksi, mutta kaikki tökkii ja tuntuu vaikealta. Olen kyllä saanut tiettyjen lukujen rakennetta vähän mietittyä, ja jotain sekin on, koska se miettiminen vaati myös kunnolla aikaa. Nyt alkaa jo olla selkeämpää, mitä minun pitää vielä tehdä, eikä kaikki tunnu niin sillisalaatilta kuin vielä pari tuntia sitten. Mutta siitä huolimatta tuntuu, että pitäisi saada jotain enemmän aikaan tänään, koska kohta on taas työviikko ja silloin ehtii kirjoittaa vain hiukan sieltä ja hiukan täältä.
Olen kyllä kirjoittanut tänään, mutta kaikkea muuta. Sivukaupalla runoja (tarvitsen paremman käsialan, en meinaa saada runoistani selvää jälkeenpäin, mutta en osaa edes ajatella että kirjoittaisin niitä muuten kuin käsin), ja kirjettä hyvälle ystävälle. Olen ollut vähän solmussa joidenkin elämäni asioiden kanssa, ja ehkä siksi ajatukset ovat myös solmussa minkään kovin järjestäytyneen kirjoittamisen kanssa. Ehkä minun pitäisi oikeasti kirjoittaa jotain uutta ideaa eikä kuvitella että saan järkevää editointia tehtyä. Muttakunminätahdon. Haluaisin niin edetä tämän kanssa, haluaisin niin saada tämän siihen kuntoon että sen voi laittaa koelukijoille, koska olen tulossa itse vähän sokeaksi sille, mitä tarvitaan ja mitä ei. Sitä paitsi pitkin viikkoa olen kaivannut sitä, että saisin keskittyä M:n kirjoittamiseen keskeyttämättä, ja nyt kun sitten saan, tuntuu tyhmältä ettei mitään tapahdu, vaikka olen tässä jo pari tuntia touhunnut.
No, ehkä menen laittamaan päivällistä ja kokeilen sitten täydellä vatsalla uudestaan. Ehkä sitten ajatuksetkin ovat asettuneet oikeille paikoilleen ja pystyn kirjoittamaan.
Oikeasti olen luultavasti saanut tänään jo paljon enemmän aikaan kuin kuvittelin. Se vain ei näytä siltä. Editointi on siitäkin hankala vaihe, ettei oikein ole varma, paljonko on saanut aikaiseksi. Varsinkin jos editointi on tällaista kuin minun nyt: hypin edestakaisin, editoin lukua 14 ja sitten 12 ja sitten 16 ja sitten taas lukua 14 ja sitten siirrän kohtauksen lukuun 13 ei kun se on sittenkin luku 15 ja mitenhän sitä pitäisi editoida, no palaan siihen myöhemmin...
Toivoisin, että saisin joskus kirjoitettua jotain oikeita, kiinnostavia aiheita tänne blogiin. Jotain sellaista kuin Miksi kirjoitan tätä genreä tai Miten kehitän hahmoja tai Miten editoin. Mutta aina, kun on sellainen keskittymiskyky että sellaiseen voisin kyetä, käytän sen keskittymiskyvyn itse käsikirjoituksen parissa touhuamiseen. No, ehkä on hyvä että tärkeysjärjestys on mieluummin näin päin kuin toisinpäin, en vain tiedä onko tämä kauhean kiinnostavaa lukea.
Olen kyllä kirjoittanut tänään, mutta kaikkea muuta. Sivukaupalla runoja (tarvitsen paremman käsialan, en meinaa saada runoistani selvää jälkeenpäin, mutta en osaa edes ajatella että kirjoittaisin niitä muuten kuin käsin), ja kirjettä hyvälle ystävälle. Olen ollut vähän solmussa joidenkin elämäni asioiden kanssa, ja ehkä siksi ajatukset ovat myös solmussa minkään kovin järjestäytyneen kirjoittamisen kanssa. Ehkä minun pitäisi oikeasti kirjoittaa jotain uutta ideaa eikä kuvitella että saan järkevää editointia tehtyä. Muttakunminätahdon. Haluaisin niin edetä tämän kanssa, haluaisin niin saada tämän siihen kuntoon että sen voi laittaa koelukijoille, koska olen tulossa itse vähän sokeaksi sille, mitä tarvitaan ja mitä ei. Sitä paitsi pitkin viikkoa olen kaivannut sitä, että saisin keskittyä M:n kirjoittamiseen keskeyttämättä, ja nyt kun sitten saan, tuntuu tyhmältä ettei mitään tapahdu, vaikka olen tässä jo pari tuntia touhunnut.
No, ehkä menen laittamaan päivällistä ja kokeilen sitten täydellä vatsalla uudestaan. Ehkä sitten ajatuksetkin ovat asettuneet oikeille paikoilleen ja pystyn kirjoittamaan.
Oikeasti olen luultavasti saanut tänään jo paljon enemmän aikaan kuin kuvittelin. Se vain ei näytä siltä. Editointi on siitäkin hankala vaihe, ettei oikein ole varma, paljonko on saanut aikaiseksi. Varsinkin jos editointi on tällaista kuin minun nyt: hypin edestakaisin, editoin lukua 14 ja sitten 12 ja sitten 16 ja sitten taas lukua 14 ja sitten siirrän kohtauksen lukuun 13 ei kun se on sittenkin luku 15 ja mitenhän sitä pitäisi editoida, no palaan siihen myöhemmin...
Toivoisin, että saisin joskus kirjoitettua jotain oikeita, kiinnostavia aiheita tänne blogiin. Jotain sellaista kuin Miksi kirjoitan tätä genreä tai Miten kehitän hahmoja tai Miten editoin. Mutta aina, kun on sellainen keskittymiskyky että sellaiseen voisin kyetä, käytän sen keskittymiskyvyn itse käsikirjoituksen parissa touhuamiseen. No, ehkä on hyvä että tärkeysjärjestys on mieluummin näin päin kuin toisinpäin, en vain tiedä onko tämä kauhean kiinnostavaa lukea.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
En jaksa edes keksiä hienoa otsikkoa.
Huh, onneksi tämä työviikko on ohi. Se on ollut jotenkin tosi syvältä. Mitään erityistä ei sinänsä ole tapahtunut, mutta on vain sellainen pidempiaikainen jatkuvasti stressaava vaihe, joka alkaa vähitellen kaivautua yhä syvemmälle olemukseeni, niin etten saa enää ollenkaan rentouduttua. Lisäksi vapaa-aikaankin on viime viikkoina kerääntynyt liikaa kaikenlaista kuormitusta, vaikka on onneksi mahtunut myös hyviä asioita kuten ihania kaveritapaamisia.
Viime viikonloppuna jo olin niin väsynyt, että jäseniä särki, tällä viikolla taas sain niskan niin jumiin, että yhdessä vaiheessa pää kääntyi toiselle puolelle vain noin 30 astetta. Nyt ollaan sentään jo lähempänä normaalitilaa. Mutta iltaisin en saa nukuttua, koska en osaa rentoutua. Haluaisin vain käpertyä johonkin luolaan noin viideksi viikoksi ja teeskennellä, ettei maailmassa ole olemassa mitään muuta kuin lepo, ja välillä kirjat ja kirjoittaminen ja kirjoittamisesta puhuminen. Ja se on myös luolassa OK, että ensi viikolla mennään ystävien kanssa katsomaan Cinderellaa. Osittaiset auringonpimennykset ja tähtikirkkaat illat ovat myös jees. Mutta näin muuten koko maailma voisi jäädä pois vähäksi aikaa, kiitos vain.
On monia asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta mieli on liian väsynyt muotoillakseen sanoja.
Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt turhan vähälle, vain muutamia hetkiä jolloin puuhastelen pieniä aikoja kässärin parissa. Mutta niistä pienistäkin hetkistä tulee hyvä mieli. Kun teen edes jotain sen kanssa, sielu pysyy elossa. Lisäksi teen asioita sen kanssa silloinkin, kun en ole näppäimistöllä. Romaanin ajattelu on ollut tosi tärkeä henkireikä tällä viikolla. Samoin se, että olen lukenut Jessica Brockmolen ihanaa Kirjeitä saarelta ja se on herättänyt henkiin erään jonkin aikaa hautuneen tarinaidean, ja olen löytänyt siihen vaikka mitä. Taas yksi ehdokas seuraavaksi kässäriksi. Olisi ihanaa, jos loppukeväästä/kesällä, kun aion pitää M:lle koelukutaukoa, saisin aloitettua jotain kokonaan uutta kässäriä. Olisi ihanaa vain naputella tuulispäänä menemään jotain ihan uutta. Ja sitten olla useampi tarina joiden parissa työskennellä. Nytkin tekisi välillä mieli tehdä jotain uutta, mutta M pitää otteessaan. Tarvitsisin enemmän kirjoitusaikaa.
On kuitenkin ollut ihanaa tajuta, että ihan oikeasti minä olen edistynyt. Tekstin ensimmäisessä osassa ei ole enää kovin paljon editoitavaa jäljellä.
Nyt taidan mennä hetkeksi kävelylle ennen kuin tulee pimeä. Sitten tekisi mieli syödä jotain epäterveellistä ja katsoa tv:tä. Luultavasti kuitenkin vain paistan munakoison ja halloumin tähteet ennen kuin menevät huonoksi. Se on kumminkin hyvää, vaikka onkin paljon pizzaa terveellisempää (onneksi juusto sentään on kyseenalaista). Ja on minulla pakastimessa ihan törkeän hyvää jätskiä.
Viime viikonloppuna jo olin niin väsynyt, että jäseniä särki, tällä viikolla taas sain niskan niin jumiin, että yhdessä vaiheessa pää kääntyi toiselle puolelle vain noin 30 astetta. Nyt ollaan sentään jo lähempänä normaalitilaa. Mutta iltaisin en saa nukuttua, koska en osaa rentoutua. Haluaisin vain käpertyä johonkin luolaan noin viideksi viikoksi ja teeskennellä, ettei maailmassa ole olemassa mitään muuta kuin lepo, ja välillä kirjat ja kirjoittaminen ja kirjoittamisesta puhuminen. Ja se on myös luolassa OK, että ensi viikolla mennään ystävien kanssa katsomaan Cinderellaa. Osittaiset auringonpimennykset ja tähtikirkkaat illat ovat myös jees. Mutta näin muuten koko maailma voisi jäädä pois vähäksi aikaa, kiitos vain.
On monia asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta mieli on liian väsynyt muotoillakseen sanoja.
Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt turhan vähälle, vain muutamia hetkiä jolloin puuhastelen pieniä aikoja kässärin parissa. Mutta niistä pienistäkin hetkistä tulee hyvä mieli. Kun teen edes jotain sen kanssa, sielu pysyy elossa. Lisäksi teen asioita sen kanssa silloinkin, kun en ole näppäimistöllä. Romaanin ajattelu on ollut tosi tärkeä henkireikä tällä viikolla. Samoin se, että olen lukenut Jessica Brockmolen ihanaa Kirjeitä saarelta ja se on herättänyt henkiin erään jonkin aikaa hautuneen tarinaidean, ja olen löytänyt siihen vaikka mitä. Taas yksi ehdokas seuraavaksi kässäriksi. Olisi ihanaa, jos loppukeväästä/kesällä, kun aion pitää M:lle koelukutaukoa, saisin aloitettua jotain kokonaan uutta kässäriä. Olisi ihanaa vain naputella tuulispäänä menemään jotain ihan uutta. Ja sitten olla useampi tarina joiden parissa työskennellä. Nytkin tekisi välillä mieli tehdä jotain uutta, mutta M pitää otteessaan. Tarvitsisin enemmän kirjoitusaikaa.
On kuitenkin ollut ihanaa tajuta, että ihan oikeasti minä olen edistynyt. Tekstin ensimmäisessä osassa ei ole enää kovin paljon editoitavaa jäljellä.
Nyt taidan mennä hetkeksi kävelylle ennen kuin tulee pimeä. Sitten tekisi mieli syödä jotain epäterveellistä ja katsoa tv:tä. Luultavasti kuitenkin vain paistan munakoison ja halloumin tähteet ennen kuin menevät huonoksi. Se on kumminkin hyvää, vaikka onkin paljon pizzaa terveellisempää (onneksi juusto sentään on kyseenalaista). Ja on minulla pakastimessa ihan törkeän hyvää jätskiä.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Väsypäivän ajatuksia
Pari viime viikkoa ovat jostain syystä olleet tosi täysiä. Se taitaa johtua siitä, että monen viikon sairastelu- ja toipumisputken jälkeen oli paljon peruttuja kaveritapaamisia, kova halu harrastaa liikuntaa jne. ja niinpä tuli täytettyä illat ja viikonloput liiankin ahkerasti. Ei sen puoleen, minulla on enimmäkseen ollut oikein mukavaa. Olen nähnyt ystäviä ja perheenjäseniä, käynyt Tampereella, tanssinut ja joogannut, ja tunkenut aina sinne tänne väleihin kirjoittamista. Ja torstai-iltana esimerkiksi oli todella kivaa kirjoittajasosiaalisuutta, kun tapasin Elinan, ja herkuttelimme ja jutustelimme! Kiitos vielä kerran mukavasta tapaamisesta! Pitäisi nyt alkaa taas muutenkin tavata kirjoittajakollegoita, kun alan taas kyetä.
Mutta ohjelmaa on kokonaisuudessaan tainnut tulla vähän liikaa. Eilen illalla pääsin kotiin vasta joskus yhdeksän aikaan, ja olin ihan puhki väsymyksestä. Niin puhki, etten sitten saanut edes unta, koska olin jotenkin yliväsynyt. Ja vielä tänäänkin olin niin väsynyt, että minulla suorastaan särki jäseniä silkasta uupumuksesta. Se vähän säikäytti, pitää oikeasti pitää itsestäni parempaa huolta.
Tein sitten tästä päivästä sellaisen päivän, jolloin ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä tai järkevää eikä ylipäätään mitään muita ihmisiä varten ellen itsekin halua. No, olihan minun imuroitava ja laitettava ruokaa ja muuta sellaista, mutta enimmäkseen olen vain lojunut kotona lukemassa Marian Keyesiä (tajusin lukeneeni viime viikot ihan liian raskasta tavaraa, ja onneksi kävin juuri tällä viikolla tyhjentämässä erään kaverin kirjahyllyn poistettavia), nauttinut ulkona auringosta ja taivaan monista väreistä, penkonut lähikirjastosta lisää viihdyttävää luettavaa... Löysin myös ihkauuden metsikön tästä läheltä. En vain ollut sattunut kulkemaan juuri tiettyä tietä aikaisemmin. Sellainen Puolen Hehtaarin Metsä, suurinpiirtein. Kaupunkialueella sellaisista kannattaa jo iloita. Onhan se jopa valtavasti suurempi kuin se metsikkö, joka minulle pikkulapsena oli kokonainen maailma.
Maailma on hyvin kaunis. Siinä on lintuja, krookuksentaimia, pilviä, tähtiä, näkymättömissä olevia tähtijoukkoja, lähijunassa nukkuvia ihmisiä, koiria, lepänkäpyjä joista jokainen on erilainen, musiikkia ja yön hiljaisuutta.
Mutta ohjelmaa on kokonaisuudessaan tainnut tulla vähän liikaa. Eilen illalla pääsin kotiin vasta joskus yhdeksän aikaan, ja olin ihan puhki väsymyksestä. Niin puhki, etten sitten saanut edes unta, koska olin jotenkin yliväsynyt. Ja vielä tänäänkin olin niin väsynyt, että minulla suorastaan särki jäseniä silkasta uupumuksesta. Se vähän säikäytti, pitää oikeasti pitää itsestäni parempaa huolta.
Tein sitten tästä päivästä sellaisen päivän, jolloin ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä tai järkevää eikä ylipäätään mitään muita ihmisiä varten ellen itsekin halua. No, olihan minun imuroitava ja laitettava ruokaa ja muuta sellaista, mutta enimmäkseen olen vain lojunut kotona lukemassa Marian Keyesiä (tajusin lukeneeni viime viikot ihan liian raskasta tavaraa, ja onneksi kävin juuri tällä viikolla tyhjentämässä erään kaverin kirjahyllyn poistettavia), nauttinut ulkona auringosta ja taivaan monista väreistä, penkonut lähikirjastosta lisää viihdyttävää luettavaa... Löysin myös ihkauuden metsikön tästä läheltä. En vain ollut sattunut kulkemaan juuri tiettyä tietä aikaisemmin. Sellainen Puolen Hehtaarin Metsä, suurinpiirtein. Kaupunkialueella sellaisista kannattaa jo iloita. Onhan se jopa valtavasti suurempi kuin se metsikkö, joka minulle pikkulapsena oli kokonainen maailma.
Maailma on hyvin kaunis. Siinä on lintuja, krookuksentaimia, pilviä, tähtiä, näkymättömissä olevia tähtijoukkoja, lähijunassa nukkuvia ihmisiä, koiria, lepänkäpyjä joista jokainen on erilainen, musiikkia ja yön hiljaisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)