Väsypäivän ajatuksia

Pari viime viikkoa ovat jostain syystä olleet tosi täysiä. Se taitaa johtua siitä, että monen viikon sairastelu- ja toipumisputken jälkeen oli paljon peruttuja kaveritapaamisia, kova halu harrastaa liikuntaa jne. ja niinpä tuli täytettyä illat ja viikonloput liiankin ahkerasti. Ei sen puoleen, minulla on enimmäkseen ollut oikein mukavaa. Olen nähnyt ystäviä ja perheenjäseniä, käynyt Tampereella, tanssinut ja joogannut, ja tunkenut aina sinne tänne väleihin kirjoittamista. Ja torstai-iltana esimerkiksi oli todella kivaa kirjoittajasosiaalisuutta, kun tapasin Elinan, ja herkuttelimme ja jutustelimme! Kiitos vielä kerran mukavasta tapaamisesta! Pitäisi nyt alkaa taas muutenkin tavata kirjoittajakollegoita, kun alan taas kyetä.

Mutta ohjelmaa on kokonaisuudessaan tainnut tulla vähän liikaa. Eilen illalla pääsin kotiin vasta joskus yhdeksän aikaan, ja olin ihan puhki väsymyksestä. Niin puhki, etten sitten saanut edes unta, koska olin jotenkin yliväsynyt. Ja vielä tänäänkin olin niin väsynyt, että minulla suorastaan särki jäseniä silkasta uupumuksesta. Se vähän säikäytti, pitää oikeasti pitää itsestäni parempaa huolta.

Tein sitten tästä päivästä sellaisen päivän, jolloin ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä tai järkevää eikä ylipäätään mitään muita ihmisiä varten ellen itsekin halua. No, olihan minun imuroitava ja laitettava ruokaa ja muuta sellaista, mutta enimmäkseen olen vain lojunut kotona lukemassa Marian Keyesiä (tajusin lukeneeni viime viikot ihan liian raskasta tavaraa, ja onneksi kävin juuri tällä viikolla tyhjentämässä erään kaverin kirjahyllyn poistettavia), nauttinut ulkona auringosta ja taivaan monista väreistä, penkonut lähikirjastosta lisää viihdyttävää luettavaa... Löysin myös ihkauuden metsikön tästä läheltä. En vain ollut sattunut kulkemaan juuri tiettyä tietä aikaisemmin. Sellainen Puolen Hehtaarin Metsä, suurinpiirtein. Kaupunkialueella sellaisista kannattaa jo iloita. Onhan se jopa valtavasti suurempi kuin se metsikkö, joka minulle pikkulapsena oli kokonainen maailma.

Maailma on hyvin kaunis. Siinä on lintuja, krookuksentaimia, pilviä, tähtiä, näkymättömissä olevia tähtijoukkoja, lähijunassa nukkuvia ihmisiä, koiria, lepänkäpyjä joista jokainen on erilainen, musiikkia ja yön hiljaisuutta.