Miten voi olla niin hankalaa saada jotain aikaiseksi sinä ainoana päivänä viikossa, kun oikeasti on aikaa kirjoittaa enemmän ja pidemmin? Minulla on kohtauksia joita pitäisi kirjoittaa tai kirjoittaa uusiksi, mutta kaikki tökkii ja tuntuu vaikealta. Olen kyllä saanut tiettyjen lukujen rakennetta vähän mietittyä, ja jotain sekin on, koska se miettiminen vaati myös kunnolla aikaa. Nyt alkaa jo olla selkeämpää, mitä minun pitää vielä tehdä, eikä kaikki tunnu niin sillisalaatilta kuin vielä pari tuntia sitten. Mutta siitä huolimatta tuntuu, että pitäisi saada jotain enemmän aikaan tänään, koska kohta on taas työviikko ja silloin ehtii kirjoittaa vain hiukan sieltä ja hiukan täältä.
Olen kyllä kirjoittanut tänään, mutta kaikkea muuta. Sivukaupalla runoja (tarvitsen paremman käsialan, en meinaa saada runoistani selvää jälkeenpäin, mutta en osaa edes ajatella että kirjoittaisin niitä muuten kuin käsin), ja kirjettä hyvälle ystävälle. Olen ollut vähän solmussa joidenkin elämäni asioiden kanssa, ja ehkä siksi ajatukset ovat myös solmussa minkään kovin järjestäytyneen kirjoittamisen kanssa. Ehkä minun pitäisi oikeasti kirjoittaa jotain uutta ideaa eikä kuvitella että saan järkevää editointia tehtyä. Muttakunminätahdon. Haluaisin niin edetä tämän kanssa, haluaisin niin saada tämän siihen kuntoon että sen voi laittaa koelukijoille, koska olen tulossa itse vähän sokeaksi sille, mitä tarvitaan ja mitä ei. Sitä paitsi pitkin viikkoa olen kaivannut sitä, että saisin keskittyä M:n kirjoittamiseen keskeyttämättä, ja nyt kun sitten saan, tuntuu tyhmältä ettei mitään tapahdu, vaikka olen tässä jo pari tuntia touhunnut.
No, ehkä menen laittamaan päivällistä ja kokeilen sitten täydellä vatsalla uudestaan. Ehkä sitten ajatuksetkin ovat asettuneet oikeille paikoilleen ja pystyn kirjoittamaan.
Oikeasti olen luultavasti saanut tänään jo paljon enemmän aikaan kuin kuvittelin. Se vain ei näytä siltä. Editointi on siitäkin hankala vaihe, ettei oikein ole varma, paljonko on saanut aikaiseksi. Varsinkin jos editointi on tällaista kuin minun nyt: hypin edestakaisin, editoin lukua 14 ja sitten 12 ja sitten 16 ja sitten taas lukua 14 ja sitten siirrän kohtauksen lukuun 13 ei kun se on sittenkin luku 15 ja mitenhän sitä pitäisi editoida, no palaan siihen myöhemmin...
Toivoisin, että saisin joskus kirjoitettua jotain oikeita, kiinnostavia aiheita tänne blogiin. Jotain sellaista kuin Miksi kirjoitan tätä genreä tai Miten kehitän hahmoja tai Miten editoin. Mutta aina, kun on sellainen keskittymiskyky että sellaiseen voisin kyetä, käytän sen keskittymiskyvyn itse käsikirjoituksen parissa touhuamiseen. No, ehkä on hyvä että tärkeysjärjestys on mieluummin näin päin kuin toisinpäin, en vain tiedä onko tämä kauhean kiinnostavaa lukea.
Hmm.. tuttuja tunnelmia. :D Minun editointini on ajoittain tuota samaa tyyliä, välillä hieman järjestelmällisempää.
VastaaPoistaViimeinen kappale on niin totta! Olen blogannut superlaiskasti, koska itse kirjoittaminen vie niin paljon aikaa ja energiaa. Mutta mieluummin tosiaan säästän bloggaamisesta kuin käsiksestä. :)
Tsemppiä! :)
Kiitos! Tällainen editointi tuntuu välillä loputtomalta suolta, mutta ehkä jossain vaiheessa vastaranta alkaa silti häämöttää. :-D
PoistaJa tosiaan parempi että blogin kanssa on vähän niin ja näin, ja käsis saa parhaat energiat, kuin toisinpäin. :-)
Minä taas junnaan editoinnissa paikallani: aloitan lähes joka kerta alusta, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset luvut ongelmalukuun asti ovat viimeisen päälle viilatut (aina seuraavaan kierrokseen asti), mutta en pääse koskaan eteenpäin, koska aina tosiaan keksin jotain näistä aiemmista luvuista. Ja en vain voi jatkaa matkaani ja "korjata sitten seuraavalla editointikierroksella", vaan junnaan tässä yhdessä ja samassa. Että loputonta suota täälläkin! :)
VastaaPoistaKuten toissapäivänä blogissani totesinkin, minulle ainakin blogi on keino avata solmukohtia "ääneen ajattelemalla", lisätä kirjoitusintoa (koska sehän lisääntyy automaattisesti, jos jollekulle projektistaan pääsee selittämään), ja tietenkin pitää päiväkirjaa omista fiiliksistä kirjoituksen suhteen - fiiliksistä, joita on varmasti hauskaa lukea sitten myöhemmin, jos/kun projektin saa joku päivä kansien väliin. Sanoisin siis, että älä murehdi siitä, onko postauksiasi hauska muiden lukea - sinua ne alitajuntaisesti ainakin palvelevat. :) (Ja koska me kaikki muutkin toimimme samoin, tylsiltäkin muka vaikuttavat postaukset tuntuvat meistä miellekkäiltä lukea.)
Ja kuten itsekin totesit, jos ohjaat keskittymiskykysi ja tarmosi kässärisi työstämiseen, se ei voi koskaan olla väärin.
Jonkin verran minullakin on sitä vikaa. Joka kierroksella kässärissäni eniten on vaatinut aikaa ensimmäinen neljännes, ja nyt olen jo aika monta kuukautta muokannut lähinnä sitä, palaan aina taaksepäin ja niin pois päin. Jostain syystä nimenomaan tekstin alkupuolella minulla on vaikeuksia, kun se myöhempi osa on toiminut paremmin. En tosin tiedä, miltä tekstin jälkipuolisko oikeastaan näyttää, kun en ole tehnyt sille mitään vuoteen...
PoistaSe on totta, että blogilla on monia tarkoituksia, ja jotenkin tämä kirjoitusbloggaajayhteisö toimii edes jonkinlaisena vertaistukiryhmänä, ja itsestänikin on mukava lukea toisten editointi- ja kirjoitusfiiliksiä, joita he eivät ehkä itse pidä niin mielenkiintoisena luettavana. Ja jotenkin kun kirjoitan jonnekin kirjoittamisesta, minulla on enemmän sellainen olo, että olen kirjoittaja, ja sitten saan ehkä paremmin kirjoitettua. Joten kai se palvelee tarkoitustaan näinkin. :-)