Mitä editoin tänään

- Yhdistin kaksi lukua. Editoituani hyvän aikaa totesin, että eeeeiii, tämä sotkee tuon toisen kohtauksen rytmin ihan täysin ja se oli alun perin hyvä ja intensiivinen kohtaus. Erottelin sen toisen kohtauksen siitä takaisin omakseen. Yritin muokata jäljelle jääneen osan paremmaksi. Katsoin sitä ja mietin tulikohan siitä parempi vai huonompi. Entä jos sotkin siitä sen mikä toimi? Miksen tehnyt snapshotia? On se varmuuskopio jossain. Toivottavasti osaan käyttää Scrivenerin varmuuskopioita. Äh, tänään on turha enää yrittää arvioida tuosta. Jos siitä tuli huono, kai sen saa takaisin hyväksi? Miksi minä editoin näin paljon? Sotken vielä kaiken. Äh, mietin asiaa joskus toiste.

- Leikkasin pois pari kohtausta. Yritin kirjoittaa yhden sisältöä toiseen kohtaukseen, mutta se nyt on vielä vähän kesken.

- Laitoin luvut ja kohtaukset järjestykseen. Ehkä. Se järjestys ehkä toimii. Tai sitten ei.

- Laitoin yhden eksyneen kohtauksen lukuun jossa se ehkä toimii. Ehkä.

- Ehkä jotain muutakin, mutta en enää muista.

Aaaaaargh. Olisiko yksinkertaisempaa tuntea kutsumusta vaikka lintulautojen nikkarointiin tai lentokonepienoismalleihin?

No, yritän muistaa Jane Austenin talossa näkemäni käsikirjoituksen, johon Jane oli tekstiä muokatessaan ahtanut sanoja muutenkin tiukkoihin rivinväleihin, ja kun muokkaus oli pidempi, leikannut oikeankokoisen ja -muotoisen pikku paperinpalan, johon kirjoitti uuden tekstin, ja asettanut sen huolellisesti nuppineuloilla alkuperäisen käsikirjoituksen päälle. Jos jotain piti lisätä, kiinnitettiin nuppineuloilla tekstin viereen pieni lisäosa. Onnistuuhan tämä nykyisillä välineillä helpommin.