Olen nyt selvinnyt vähäksi aikaa kaikista pahimmista stresseistä, joten seuraavina viikkoina ehkä kirjoittamiseenkin jää enemmän aikaa. Joka tapauksessa M:n editointi on näinäkin viikkoina edennyt melkein koko osan 2/4 läpi, paitsi että pari isompaa muokkausta vaativaa lukua on toistaiseksi siirtynyt tuonnemmaksi. Kuten arvelinkin, tässä osassa ei ollut niin paljon muokattavaa kuin edellisessä. Toivon, että myös jäljellä olevat osat menevät melko vähin muokkauksin ja saan koko tekstin viimeistään alkukesästä koelukijoille. Mieluiten jo noin kuukauden päästä.
Tunnen aina välillä huonoa omatuntoa, jos en pidä jostain kirjasta, jota luen. Mielessäni kun saatan raivota kovastikin kirjamokomalle, että kuinka se nyt kehtasi olla tässäkin asiassa huono, ja tässä, tai ainakaan ei minun mieleeni. Ja sitten tulee mieleen, että mistäs minä tiedän onko oma käsikirjoitukseni oikeasti yhtään sen parempi. Tietysti kuvittelen, että minähän en moisiin heikkouksiin päästä itseäni sortumaan, mutta silti joka kierroksella tekstistä löytyy puutteita, jotka saavat minut repimään hiuksiani ja hakemaan paljon lisää teetä tueksi (minulla on aika kesyt nämä keinot, tiedän). Loppujen lopuksi minulla on kuitenkin tekstissäni useita sokeita pisteitä, joten mistä tiedän, onko oma tekstini oikeasti yhtään parempaa kuin se jokin kirja jolle nyt nyrpistelen nenääni? Joten kannattaisikohan raivota sille vähän vähemmän?
No, hyvä puoli on, että kun hyvin rehellisesti ja kiihkeästi aina huomaan sen kun en jostain kirjasta pidä, ehkä osaan entistä paremmin välttää ja korjata noita samoja ongelmia omassa tekstissäni.
Minun piti toki mennä jo aikoja sitten nukkumaan, mutta kärsin jostain angstivalvomisesta. Kokeillaan jos nyt nukuttaisi enemmän. Ei niin, että koneen ääressä istuminen yleensä kannattaisi, jos tahtoo nukkua, mutta joskus auttaa ajatusten saaminen muualle. Huomenna voin sitten angstailla lisää, kun en ole nukkunut kunnolla...
Minullekin meinaa tulla joskus syyllinen olo, etenkin jos ymmärtää kirjan ansiokkaaksi, mutta silti ei innosta. Ilmiö vain pahenee mitä enemmän kirjoittaa. Minua auttaa ajatus, että kirjasta voi hyötyä vaikka siitä ei pitäisikään. Eihän se tee lukukokemuksesta välttämättä siedettävämpää, mutta ainakin motivaatio säilyy.
VastaaPoistaToki mikään teksti ei myöskään voi miellyttää kaikkia. Eli tästäkään syystä en lähtisi vertailemaan omaa tekstiä toiseen, niin vaikeaa kuin se onkin.
Se on totta, että kirjasta voi hyötyä vaikka ei pitäisikään siitä. Pahimpia minulle ovat oikeastaan ne, jotka eivät ole mitenkään huonoa, mutta ei nyt vain nappaa. Siitä ei saa mitenkään selkeää "Ei näin"-oppituntia. Voi vain todeta etten nyt näköjään ollut lukija tälle kirjalle. Jotain sekin kai kertoo, jos nyt ei muuta niin vahvistaa sen, että olen hahmo- ja tunnepohjainen lukija joka ei jaksa lukea mitään kirjaa jos ei pidä tai kiinnostu hahmoista. Ja sellainen olen kirjoittajanakin.
PoistaEn pode lainkaan huonoa omatuntoa, vaikka kirja ei miellyttäisikään. Makuja on niin erilaisia. Samalla tavoin epäilen, ettei oma teksti avaudu kauhean isolle yleisölle. Mutta jos aukeaa yhdellekin lukijalle, se on tarpeeksi. :)
VastaaPoistaTäydelliseen tekstiin usko. Hyvä teksti on rehellistä, eikä kulmattomaksi hiottua. Välillä epätäydellisyydet tekevät asiasta kauniin. Näin perfektionistina sitä on vaikea uskoa, mutta alan opetella.
Jätä siis epämielyttävät kirjat lukematta, olivat kuinka ansiokkaita tahansa ja hyväksy tekstisi epätäydellisyys. Se tekee siitä lukemisen arvioista!
Tunnen ehkä eniten huonoa omatuntoa siitä, että suhtaudun välillä niin aggressiivisesti kirjaan, joka ei oikein iske, ainakin jos muut ovat sitä kehuneet. Kun enhän minäkään täydellinen ole. Mutta kai se oikeastaan kertoo vain intohimoisesta suhtautumisesta, niin että tosiaan sisuunnun jos jokin minulle tärkeä asia (esim. hahmot) ei toimi, vaikka syystä tai toisesta olisin halunnut tykätä kirjasta. Ja se aina kertoo jotain siitä, mikä itselle on tärkeää. Olen kyllä ihan loistava jättämään kirjoja kesken, minua ei meinaa millään saada lukemaan loppuun sellaista, mikä ei oikein innosta. Kirjastoreissuni jättävät taakseen pitkän kesken jääneiden kirjojen vanan. :-)
PoistaOlen myös joskus lukenut sellaista kulmattomaksi hiottua tekstiä, josta ei oikein saa tarttumapintaa. Vaikkei tekstissä olisikaan mitään vikaa ja aihekin kiinnostaa, jotain jää puuttumaan. Haluan rauhassa jättää tekstiini rosoja, rönsyjä ja persoonallisuuksia. Siksi välillä pelkään, että editoin liikaa - mutta yritän ennen kaikkea saada tarinan ja hahmojen luonteet nousemaan mahdollisimman todellisina ja aitoina esiin.