Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuodenajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuodenajat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. joulukuuta 2014

Aikeita

Näin joulukuun alkaessa on yhtä hyvä aika kuin milloin tahansa muulloinkin miettiä, mitä seuraavaksi kirjoittamisen kanssa. Minusta tuntuu tällä hetkellä, että M tarvitsee, taas vaihteeksi, taukoa. Jo ennen Englannin-matkaani olin tajunnut, että eräät asiat romaanissani vaativat uutta pohdintaa, ja kun siellä juttelin ystävieni kanssa (jotka molemmat kirjoittavat itse ja ovat lukeneet M:n edellisen version), nämä ajatukseni vahvistuvat ja sain uusia ajatuksia. Vaikka matkan jälkeen jatkoinkin editointia, nyt luulen että muutaman viikon hautomistauko on paikallaan, ennen kuin jatkan editointia.

Joskus turhauttaa, että käsikirjoituksen oletettu valmistuminen lipuu yhä kauemmas, kuin kangastus taivaanrannassa. Mutta yritän luottaa vaistooni ja tuntumaani. Juuri nyt ne sanovat, että ne muutokset, joita käsikirjoitukseen vielä tarvitaan, vaativat hiukan haudutteluaikaa. Olen tehnyt syksyn aikana paljon tarpeellista työtä, mutta vasta nyt olen ymmärtänyt erään tärkeän asian, jota vielä on muokattava. Se vaikuttaa niin moneen lukuun ja asioiden tapahtumistapaan, etten voi hypähtää siihen noin vain.

Tauolla voin sitä paitsi ehkä, jos aivoni suovat, tehdä hiukan puuttuvaa taustatutkimusta. Tuo on kyllä aika suuri jos, sillä kuten usein tähän aikaan vuodesta, olen aika pihalla ja jaksamaton. Pimeä verottaa voimiani todella raskaasti (voi, tulisipa edes lunta!), ja aivoilla tehtävä päivätyö on tässä vaiheessa vuotta erityisen uuvuttava. Olen töissäkin ihan sietämättömän tehoton ja herkästi stressaantuva juuri, kun töitä olisi paljon - mutta ei siitä sen enempää. Ainakin tätä jatkuvaa pimenemistä on enää muutama viikko jäljellä - kuuden viikon päästä ollaan jo taas samassa kuin nyt! Ah hurraa!

Mutta kuten viime kirjoituksessani mainitsin, olen alkanut vakavissani suunnitella uutta käsikirjoitusta. En ole ihan varma, milloin se on kirjoitusvalmis, mutta toivon, että voisin aloittaa sitä sinä aikana, kun pidä M:n kirjoituksen tauolla. Tällä hetkellä suunnittelen sitä, kirjoittelen juoniselostuskokeiluja, etsin hahmoille nimiä ja muita yksityiskohtia, pyörittelen kohtauksia päässäni ja arvuuttelen asioiden syitä ja seurauksia. Etsin kappaleita, joiden tunnelma sopii tarinaan, jotta niitä kuunnellessani voisin ideoida vielä enemmän. Harkitsen Pinterest-tilin perustamista, jotta voisin laittaa sinne kaikenlaista aiheeseen tai tunnelmaan liittyvää. Mietin, tarvitsenko taustatutkimusta ja kuinka vähällä pääsisin tässä vaiheessa. Sormet syyhyäisivät päästä piakkoin jo kirjoittamaan, ja luulen, että monet taustatutkimuksen tarpeet selviävät minulle jo kirjoittaessa. Perusjuttuja taas selvittelin jo pari-kolme vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran yritin kirjoittaa tätä tarinaa.

Tämä uusi projekti kulkekoon blogissani työnimellä KS. Yritän päivittää tänne välillä sen kuulumisia. Se, että kirjoitan siitä tänne, saa minut tuntemaan oloni sen suhteen hiukan sitoutuneemmaksi, hiukan enemmän vakavissani olevaksi, joten ehkä tosiaan päädyn kirjoittamaan sitä! Hiukan arveluttaa, onnistuuko se M:n editoinnin lomassa, mutta ei kai sitä näe kuin kokeilemalla. Tunnen aika vahvasti, että nyt voisi olla KS:n aika.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kirjoittamisen input- ja output-vaiheet (ja vähän elämää ylipäätään)

Sairastaminen alkaa vähitellen hellittää, mutta ihan normaalivoimissa en ole. Tänään kuitenkin jaksoin olla paljon pidempään ulkona kuin minään edellisenä päivänä, ja ihastelin puistoon puhjenneita leskenlehtiä, puissa visertäviä peippoja ja varpusia ja lähitalojen pihalla nuppujaan avaavia ensimmäisiä krookuksia. Oi, kun vain lämpenisi, niin kohta olisi narsissien ja tulppaanien aika! Ruukuissa niitä toki näkyykin jo, mutta odotan niitä puistoihin ja puutarhoihin.

Kävin myös kirjastossa, vaikka se osoittautuikin vielä vähän liian väsyttäväksi. Mutta jotenkin olin väsynyt omaan kirjavalikoimaani, vaikka se lieneekin naurettavaa, kun minulla on melkoinen liuta lukemattomia kirjaston kirjojakin vielä, ja sitten tuo monisataaniteinen kirjahylly jossa on vaikka kuinka monta kymmentä lukematonta kirjaa (en ole laskenut pitkiin aikoihin). Mutta sairaana/puolikuntoisena ei jaksa lukea ihan mitä tahansa, vaan kirjan pitää olla juuri sopivalla tavalla helppolukuinen olematta typerä, sopivan mielenkiintoisessa maailmassa ja kuitenkin jollain tapaa turvallisessa... Lyhyesti sanoen aloin jo kaivata vaihtelua edellisten päivien L.M. Montgomery -putkeen. ;-) Sääli, ettei lähikirjastosta löytynyt lisää Maija Poppasia, mutta kaikenlaista muuta tarttui mukaan, Dickensistä Metsän tarinaan.

Mutta vaikka mielikuvitusystävistä ja kirjojen hahmoista on paljon seuraa, ja eilen jopa eräs ystäväni pistäytyi viihdyttämässä minua parin tunnin ajan (enää kun en varmastikaan tartuta), alan silti kaivata yhä enemmän edes jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin, joten kirjoitellaanpas nyt blogiin kun voimat tuntuvat tällä hetkellä riittävän. Ehkä sen jälkeen jaksan taas vaipua seuraavien henkilöhahmojen seuraan. Alan kyllä niin ikävöidä kirjoittamistakin, mahtaisikohan edes jokin kirjoitusharjoitus onnistua tänään...

En enää muista mistä tämä alun perin on peräisin, mutta olen kuullut joskus ajatuksen kirjoittajan input- ja output-vaiheesta. Output-vaihe on se, jolloin kirjoitetaan. Jos taas vaikkapa lukee paljon mutta ei kirjoita, voikin olla input-vaiheessa: tulee sisään sitä materiaalia, joka jossain vaiheessa ruokkii sitten taas omaa kirjoittamista. Eli ei tarvitse tuntea, että nyt en kirjoita, jos sattuu olemaan input-vaiheessa. Minulla nuo vaiheet eivät ole yleensä olleet niin selkeästi erillään kuin joillain tuntemillani kirjoittajilla, vaan yleensä sekä luen että kirjoitan samassa vaiheessa. Mutta toki silloin, kun erityisen intensiivinen kirjoittamisvaihe on meneillään, lukeminen ym. jää vähemmälle. Ja joskus, kun kirjoittaminen ei oikein suju, on hyvä huomata, että saattaakin olla input-vaiheessa, jossa imen uusia vaikutteita joiden avulla kirjoittaa jotain uutta.

No, minusta tuntuu että minulla on ehkä nyt erityisesti input-vaihe. Sairastamisenkin takia kirjoittaminen on viime viikkoina jäänyt hyvin vähälle, ja jo sitä ennen se oli hyvin puuskittaista. Mutta olen viime aikoina lukenut paljon, samoin katsonut ja kuunnellut kaikenlaista, ja minusta alkaa tuntua, että se kaikki mitä olen lukenut, kuunnellut, katsonut, haaveillut ja ajatellut alkaa muhevoitua sisälläni hyväksi kompostimullaksi, joka ravitsee sitten jatkossa kirjoittamista. En vielä tiedä minkälaisia versoja siitä tulee putkahtelemaan - samaa kuin viime vuonna vai ihan uusia kukkasia? Mutta tunnen, että multa ainakin on tulossa hyväksi ja ravitsevaksi, ja luotan että se aktiivisempi kirjoittamisvaihekin tulee sieltä taas! Sairastaessani olen niin saanut uusia ideoita kuin kehitellyt vanhoja niin että ne ovat lihoneet ja saaneet uusia oksanhaaroja (metaforat kunnolla sekaisin vain!). On hauskaa nähdä jossain vaiheessa, mikä lopputulos on!