Sairastaminen alkaa vähitellen hellittää, mutta ihan normaalivoimissa en ole. Tänään kuitenkin jaksoin olla paljon pidempään ulkona kuin minään edellisenä päivänä, ja ihastelin puistoon puhjenneita leskenlehtiä, puissa visertäviä peippoja ja varpusia ja lähitalojen pihalla nuppujaan avaavia ensimmäisiä krookuksia. Oi, kun vain lämpenisi, niin kohta olisi narsissien ja tulppaanien aika! Ruukuissa niitä toki näkyykin jo, mutta odotan niitä puistoihin ja puutarhoihin.
Kävin myös kirjastossa, vaikka se osoittautuikin vielä vähän liian väsyttäväksi. Mutta jotenkin olin väsynyt omaan kirjavalikoimaani, vaikka se lieneekin naurettavaa, kun minulla on melkoinen liuta lukemattomia kirjaston kirjojakin vielä, ja sitten tuo monisataaniteinen kirjahylly jossa on vaikka kuinka monta kymmentä lukematonta kirjaa (en ole laskenut pitkiin aikoihin). Mutta sairaana/puolikuntoisena ei jaksa lukea ihan mitä tahansa, vaan kirjan pitää olla juuri sopivalla tavalla helppolukuinen olematta typerä, sopivan mielenkiintoisessa maailmassa ja kuitenkin jollain tapaa turvallisessa... Lyhyesti sanoen aloin jo kaivata vaihtelua edellisten päivien L.M. Montgomery -putkeen. ;-) Sääli, ettei lähikirjastosta löytynyt lisää Maija Poppasia, mutta kaikenlaista muuta tarttui mukaan, Dickensistä Metsän tarinaan.
Mutta vaikka mielikuvitusystävistä ja kirjojen hahmoista on paljon seuraa, ja eilen jopa eräs ystäväni pistäytyi viihdyttämässä minua parin tunnin ajan (enää kun en varmastikaan tartuta), alan silti kaivata yhä enemmän edes jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin, joten kirjoitellaanpas nyt blogiin kun voimat tuntuvat tällä hetkellä riittävän. Ehkä sen jälkeen jaksan taas vaipua seuraavien henkilöhahmojen seuraan. Alan kyllä niin ikävöidä kirjoittamistakin, mahtaisikohan edes jokin kirjoitusharjoitus onnistua tänään...
En enää muista mistä tämä alun perin on peräisin, mutta olen kuullut joskus ajatuksen kirjoittajan input- ja output-vaiheesta. Output-vaihe on se, jolloin kirjoitetaan. Jos taas vaikkapa lukee paljon mutta ei kirjoita, voikin olla input-vaiheessa: tulee sisään sitä materiaalia, joka jossain vaiheessa ruokkii sitten taas omaa kirjoittamista. Eli ei tarvitse tuntea, että nyt en kirjoita, jos sattuu olemaan input-vaiheessa. Minulla nuo vaiheet eivät ole yleensä olleet niin selkeästi erillään kuin joillain tuntemillani kirjoittajilla, vaan yleensä sekä luen että kirjoitan samassa vaiheessa. Mutta toki silloin, kun erityisen intensiivinen kirjoittamisvaihe on meneillään, lukeminen ym. jää vähemmälle. Ja joskus, kun kirjoittaminen ei oikein suju, on hyvä huomata, että saattaakin olla input-vaiheessa, jossa imen uusia vaikutteita joiden avulla kirjoittaa jotain uutta.
No, minusta tuntuu että minulla on ehkä nyt erityisesti input-vaihe. Sairastamisenkin takia kirjoittaminen on viime viikkoina jäänyt hyvin vähälle, ja jo sitä ennen se oli hyvin puuskittaista. Mutta olen viime aikoina lukenut paljon, samoin katsonut ja kuunnellut kaikenlaista, ja minusta alkaa tuntua, että se kaikki mitä olen lukenut, kuunnellut, katsonut, haaveillut ja ajatellut alkaa muhevoitua sisälläni hyväksi kompostimullaksi, joka ravitsee sitten jatkossa kirjoittamista. En vielä tiedä minkälaisia versoja siitä tulee putkahtelemaan - samaa kuin viime vuonna vai ihan uusia kukkasia? Mutta tunnen, että multa ainakin on tulossa hyväksi ja ravitsevaksi, ja luotan että se aktiivisempi kirjoittamisvaihekin tulee sieltä taas! Sairastaessani olen niin saanut uusia ideoita kuin kehitellyt vanhoja niin että ne ovat lihoneet ja saaneet uusia oksanhaaroja (metaforat kunnolla sekaisin vain!). On hauskaa nähdä jossain vaiheessa, mikä lopputulos on!
Ikävä kuulla, että tauti on ollut noin sitkeä. :/ Etenkin nyt keväällä, kun kelit ovat olleet niin upeita. Hyvä, että pääsit jo jaloittelemaan.
VastaaPoistaAivan pakko kommentoida tuota kirjahylly-mainintaasi: nimittäin myös minä kuulun niihin, jonka kirjakyllyssä on vielä lukematon määrä kirjoja, jotka ovat seisseet kirjahyllyssä koskemattomina vuodesta toiseen. Silti hamuan uusia ennen kuin ehdin perehtyä vanhoihin. Kenties kesän aikana voisin yrittää tehdä muutoksen asiaan ja koluta kirjahyllyni aarteita.
En ole itse kuullut input- ja output vaiheista noilla nimityksllä, mutta kuvailtuasi ne tunnistin ne kyllä heti. Omalla kohdallani output vaihe on lyhyt ja terävä. Input-vaihe taas on pidempi ja usein myös nautittavampi. Pidän siitä, kun ei tarvitse vielä rasittaa aivojaan kauhealla paineella, vaan voi antaa ideoiden ja vaikutteiden tulla pintaan luonnostaan.
No, aika kylmäähän tuolla ulkona on ollut (toivottavasti nyt vihdoin lämpenisi!) mutta totta on, että sairastaessani meni ohi hyvin monta aurinkoista päivää. No, en minä niistä töissäkään olisi niin paljon päässyt nauttimaan, mutta alkaahan nyt sentään olla illalla pitkään valoisaa. Mutta nyt vointi on sentään jo parempaan päin.
PoistaKatselen aina joskus huvittuneena kun jotkut taivastelevat että heillä on peräti 20 lukematonta kirjaa tms. Minä en ole uskaltanut edes laskea aikoihin, toivottavasti ei ole yli sataa... Monet ovat tosiaan seisseet hyllyssä vuosikausia, mutta uskon toisaalta, että ne saattavat vain odottaa juuri oikeaa aikaa. On useinkin käynyt niin, että jokin kirja on odotellut hyllyssä pitkän aikaa, ja sitten kun olen tarttunut siihen, on ollut sille juuri oikea aika ja olen saanut siitä irti enemmän kuin aiemmassa vaiheessa olisin. Mutta jonkinlainen omien kirjojen lukuhaaste voisi silti tehdä terää. Ajattelin ainakin kokeilla, että jos en nyt kuukauteen lainaisi kirjastosta mitään uusia kirjoja, vaan lukisin edes ne lainassa olevat ensin...
Minulla output-vaihe on ainakin osittain menossa aika usein, tykkään kirjoitella melkein jatkuvasti jotain, mutta toisaalta se suuren osan ajasta on kaikenlaista vapaata raapustelua, ideointia, yksittäisten kohtausten kokeilua jne. ja kokonaan uusien tarinoiden kirjoittelua on harvemmin. Rakastan kehitellä tarinaideoitani aika pitkään - sanon usein että vien niitä kävelylle, koska pitkillä kävelyillä ne usein kasvavat, lihovat ja monipuolistuvat ja saavat kokonaan uusia näkökulmia. Ja siinä vaiheessa varsinkin tarraan kaikkeen vastaantulevaan, joka antaa tarinoihin jotain uusia elementtejä, on sitten kyse jostain tv-sarjasta, näyttelijästä, tuntemastani ihmisestä, lukemastani kirjasta tai ulkona kävelyllä näkemästäni maisemasta tai tapahtumasta, tai vaikka unesta tai satunnaisessa haaveilussa mieleen putkahtaneesta ajatuksesta. Se on todella ihana vaihe... Vaikka tunnun myös rakastavan jo kirjoitetun tekstin muokkaamista ja kehittämistä, päätellen siitä miten pitkään olen viihtynyt historiallisen romaanini editointivaiheessa. :-)
Lukemattomien kirjojen pinosi puhuttelee minua. Olen itse kans ostellut viime vuosina enemmän kirjoja kuin olen ehtinyt lukea ja etenkin paksujen kanssa on ollut vaikeuksia jaksaa lukea. Ei lukeminenkaan saisi mennä suorittamiseksi, kyllä siitä pitää nauttia. Jotkut kirjat saavat siis odottaa vuoroaan.
VastaaPoistaInput/output jako on minusta aika pätevä tapa kuvata asioita. Blogeissa toki on tapana hehkutella omia aikaansaannoksia, mutta välillä tuntuu unohtuvan se, ettei aina voi tahkoa suuria sanamääriä, saada loputtomasti ideoita, editoida 200 sivua tai ylipäätään olla kuukausitolkulla luovassa vaiheessa. ;)
Yritän ajatella niin, että lukemattomien kirjojen määrä tarkoittaa, että on aina jotain mihin tarttua, kun siltä tuntuu, eikä tarvitse lähteä etsimään uusia. :-) Tietenkään se ei ihan pidä paikkaansa, koska kirjahyllyyn kertyy helposti tietynlaisia kirjoja, toiset taas tulee lainattua. Ainakin minulla on näin.
PoistaMinulla tuo eri vaiheiden jako ei ole niin selkeä kuin joillakin, vaan yleensä teen molempia. Mutta on ihan hyvä tajuta, ettei vähemmän tuottelias vaihe välttämättä tarkoita laiskuutta ja saamattomuutta, vaan sitä että on eri vaihe menossa, ja luovempi ja aikaansaavempi vaihe tulee taas, kun se on saanut tarpeeksi ruokaa. :-)
Sairauden sijaan olen itse töissä jumissa. Pitkästä aikaa kirjoittaminen kiinnostaa enemmän kuin mikään muu, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ole. Aamusta iltaan työtä, työtä. Minulla on ollut useamman viikon hiljaiseloa kirjoittamisen saralla, mikä on vihdoin alkanut väistyä, ja nyt kun haluan kirjoittaa niin se on pakko jättää väliin. Maailma ei aina ole reilu.
VastaaPoistaItsellä ei erityisesti ole kahta vaihetta, koen, että tavaraa tulee jatkuvasti lisää, mutta aina en kirjoita. Lukemisestani en tingi, eikä kannatakaan. Kirjoitankin aina kun kykenen, mutta jos se ei onnistu, niin lukeminen korvaa sen.
Minulla on sinänsä ollut pitkään sama vika töiden kanssa. Töitä ei tosin ole kuin se tavalinen työaika, mutta siinä on minun voimilleni ihan tarpeeksi, varsinkin kun työ syö nimenomaan henkistä energiaa, josta ei sitten riitä enää paljon kirjoittamiselle. Usein viikolla saan kirjoitettua lähinnä aamulla bussissa. Yritän keksiä keinoja varastaa enemmän aikaa kirjoittamiselle, koska tuskin tilanne ihan heti muuttuu sellaiseksi, että minulla olisi määrättömästi aikaa.
PoistaEi minullakaan ole niin selkeästi kahta vaihetta kuin mitä olen kuullut monilla ihmisillä olevan. Mutta on helpottavaa ajatella, että nykyinen vähäisempi tuotteliaisuus voi liittyä siihen, että kerään vaikutelmia, ideoita, aiheita ja ajatuksia tulevaa kirjoittamista varten, ja nyt muhevoituu se multa josta sitten myöhemmin versoaa uusia tarinoita. Mutta se on totta, että lukeminen osittain korvaakin kirjoittamista. Itselläni aina kaikki lukemani ruokkii tavalla tai toisella myös kirjoittamista. Joskus hyvinkin konkreettisesti saa miettimään omaa kirjoittamistani ja saamaan uusia ideoita, joskus vaikutus on hienovaraisempi.
Inhottavan sitkeä tauti sinuun on kyllä iskenyt. :( Toivottavasti voimat ovat jo palailleet!
VastaaPoistaInput- ja output-vaiheet kuulostavat tutuilta. Minä kyllä luen myös kun kirjoitan, mutta huomattavasti vähemmän ja hitaammin, en pysty jotenkin täysillä keskittymään molempiin asioihin. Tai siis vuorokauden tunnit eivät oikein riitä. Usein priorisoin kirjoittamisharrastuksen lukuharrastuksen edelle, vaikka tiedän, että molemmat tukevat toisiaan.
Olen vieläkin aika heikkona, mutta kyllä tämä tästä. Ainakin olen ollut koko viikon töissä, vaikka työtehoa ei voi mitenkään hirveästi kehua. :-P
PoistaSe on ainakin totta että vuorokauden tunnit eivät aina riitä molempiin, jos niitä tekee täysillä! Minäkin luen myös kun kirjoitan, ja koetan toisaalta kirjoittaa ainakin jotan silloinkin kun ei ole aktiivinen vaihe minkään käsikirjoituksen kanssa, joten vaiheet eivät ole selkeästi erillään, mutta on mukavaa tajuta, että kirjoittamista voi palvella sellainenkin vaihe, jolloin ei kirjoita niin paljon. :-)