Olen sitten käynyt tällä viikolla useana päivänä isäni luona kirjoittamassa, ja se on toiminut paremmin kuin mikään muu vaihtoehto. Siellä näkee ikkunoista ulos joten ei tule niin klaustrofobinen ja sisään suljettu olo kuin täällä kotona, ja halutessani voin jopa hiukan jaloitella pihalla taukoa kaivatessani. Minusta tuntuu mukavammalta kirjoittaa jossain kotona, vaikkei se oma kotini olisikaan, kuin jossain kovin kliinisessä paikassa, ja tuolla olen sitä paitsi kirjoittanut ennenkin. Lisäksi kaapissa on hyvää teetä. Ja kun pyöräilymatka on noin puoli tuntia suuntaansa, saan mukavasti päivän liikunnat siinä, ja olo on jo mukavan virkeä koneen ääreen istuessa (tai viimeistään kun ne ensimmäiset assamit saa juotua). Pyöräilymatka takaisin auttaa myös jonkin verran irtautumaan kässärin maailmasta.
Alan kyllä olla nyt ihan puhki. Paristakin eri syystä nämä kirjoituspäivät ovat olleet aika uuvuttavia. Olin siinä käsityksessä, ettei tätä loppuosaa tarvitse paljon editoida, koska aikaisemmillakin kierroksilla on ollut näin. No, rakenteellisesti tuo onkin melko OK, isoja muutoksia ei siinä ole tarvinnut tehdä, mutta voi apua. Katsokaas, minä en tuota editoinut ollenkaan viime kierroksella, lopetin kolmannen osan loppuun. Kun nämä kierrokset ovat olleet hitaita ja tauot pitkiä, se tarkoittaa, että edellisen kerran olen koskenut tuohon tekstiin yli kaksi vuotta sitten. Ja niiden kahden vuoden aikana olen nähtävästi kehittynyt kirjoittajana aika paljon. Sillä nyt olen lukenut tekstiä ja henkisesti repinyt hiuksia: voi apua, osa siitä tekstistä on ihan kauheaa! Miten kukaan on ikinä voinut kehua tätä? Miten olen ikinä voinut kuvitella että tuo on hyvää? Apua!
On tuolla myös joitain kohtia, jotka tuntuvat edelleen yllättävän hyviltä eivätkä vaadi paljon muokkausta. Selvästi tietyntyyppiset kohtaukset ovat sujuneet minulta jo vuosia sitten paremmin kuin toiset. Mutta osa kohtauksista on sitten vaatinut sitäkin enemmän muokkausta ja uudelleenkirjoitusta, ja olen oikeasti tehnyt paljon töitä saadakseni ne kuntoon. Pää alkaa olla aika puhkiväsynyt tästä. Kyllä kirjoittaminen kerta kaikkiaan voi olla myös kovaa työtä.
Toinen uuvuttava asia on, että olen näinä päivinä työstänyt monia sellaisia lukuja, joiden tunnesisältö tuntuu minusta aika raskaalta. En todellakaan mene sanomaan, miltä se tuntuu muista lukijoista, sillä se että minä eläydyn hahmojeni tunteisiin ei tarkoita välttämättä, että se välittyy lukijalle (vaikka elätänkin toivoa, että se auttaa kirjoittamaan nuo kohtaukset paremmin ja tuomaan tunteet läpi muillekin - ainakin nyt koen nuo kohtaukset raskaampina kuin edellisillä kierroksilla, joten ehkä teen jotain eri tavalla). Mutta joka tapauksessa tuo on nyt minulle kirjoittajana ollut tunnetasolla aika uuvuttavaa. Päivittäinen muutaman tunnin editointi on alkanut tuntua siltä kuin heittelisin sydämeni soratielle ja ajelisin siitä edestakaisin yli katujyrällä. Lisäksi kirjoitushomma itsessään vie minusta muuten vain mehut... Taitaa olla aika pitää ainakin huominen vapaata.
(Huom. tätä lukevien romaanini koelukijoiden ei kannata tehdä mitään oletuksia romaanin tapahtumista. Onhan aika oletettavaa, että romaanissa on jossain vaiheessa sellaisia konfliktitilanteita, joiden takia asiat eivät ole hyvin. Muuten se on aika tylsä romaani.)
Työtä ei ole enää paljon. Oikeastaan varmaan vain 1-2 päivän verran. Luultavasti kahden, sillä minun on vähän säälittävä ja säästeltävä itseäni, alan olla niin puhki. Minulla on tainnut kestää jonkin aikaa tajuta, että kyllähän siitä kirjoittamisestakin on pidettävä vapaapäiviä, vaikka sitä tekeekin omasta tahdosta, palkatta ja rakastaen. Uuvuttaa se silti. Olisin vain mielelläni saanut tämän jo tällä viikolla pois käsistäni, mutta nyt sitä muokattavaa tuli niin paljon oletettua enemmän, että hyvää työtä minä olen nytkin tehnyt. Kohta koko homma on joka tapauksessa koelukuvalmis ja minä voin pitää siitä pienen tauon.
Nyt lepäilemään. Palkitsin itseni jo pizzalla (lähelle on avattu aika hyvä uusi pizzapaikka, jee!). Ehkä nautin vielä jäätelöä loppuhemmotteluksi. Tuntuu että olen ansainnut senkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti