Pyöräilin tänään Kaisa-kirjastoon kirjoittamaan. Matka on niin pitkä, että vietin enemmän aikaa pyöräillen kuin kirjoittaen. Olisin tietysti voinut tulla julkisilla, mutta yritän köyhäillä ja säästää rahaa pyöräilemällä mahdollisimman moneen paikkaan. Kun pari tuntia olin kirjoittanut, alkoikin olla nälkä ja piti palata kotiin (koska en tietenkään myöskään halunnut ostaa kallista ruokaa jostain keskustan kahvilasta tms.). Etäisyyden puolesta keskustassa olevat kirjoituspaikat eivät taida olla niin hyvä idea minulle... Paitsi tietysti jos haluan vain pois kotoa ja liikkeelle, kuten tänään.
Yliopiston kirjasto tuntui vähän omituiselta paikalta kirjoittaa, luultavasti siksi, että oma yliopistoaikani ei ollut mitenkään auvoinen, ja yliopistokirjastot Suomessa tuntuvat olevan tunnelmaltaan toistensa kaltaisia. Arvostin kyllä sitä, että oli paljon vapaata tilaa, ja hyvin tuolla oli tilaakin näin keskellä kesää.
Ylipäätään huomasin taas, että kirjoitan mieluiten kotona. Joillekin toimii kotoa pois lähteminen, koska sitten on vähemmän häiriöitä ja tulee keskityttyä vain kirjoittamiseen, kun sitä varten kerran lähti kotoa. Minä taas kaipaan niitä "häiriöitä". Tarvitsen kirjoittaessani ja varsinkin editoidessani ajatustaukoa. Kotona on ihana, kun voi lähteä kävelemään ympäri asuntoa ilman että tarvitsee vahtia ettei kukaan vie tietokonetta; kun voi tyhjentää tiskikoneen tai laittaa pyykit pyörimään pienen ajatushetken ajaksi; lähteä puolen tunnin kävelylle ja jatkaa sitten; tarttua muutamaksi minuutiksi käsityöhön tai katsella seinillä olevia kuvia. Yliopiston kirjastossa vaihtoehtoni olivat lähinnä termospullossa olevan teen juonti ja kännykän räplääminen. Se ei toimi niin hyvin. Minä taidan kirjoittajana kaivata sitä kotiympäristöä, joissa voi tarttua pieniin häiriöihin niitä tarvitessaan. Ainakin nyt.
Sitä paitsi olen päässyt joihinkin osiin tarinaa, jotka ovat itselleni tunnetasolla aika kipeitä (en osaa sanoa, lukevatko muut ne yhtä voimakkaasti, itse olen niin kiintynyt hahmoihini), eikä sellaista tunnu mukavalta kirjoittaa tai muokata julkisella paikalla, jossa omat reaktiot on pidettävä kurissa eikä taaskaan voi lähteä kävelemään hetkeksi koneelta ympäriinsä tms. Tänäänkin lopetin juuri siinä vaiheessa, kun olin tulossa kipeään kohtaan, vaikka kotona kirjoittaessa olisi kävelytauko voinut riittää. Huomenna luultavasti yritänkin kirjoittaa ainakin osittain kotona, jos meteli ei ole ihan mahdoton. Tai sitten selvitän, voisiko isän luo mennä, sillä siellä on talo nyt kai tyhjänä, ja siellä olen kirjoittanut joskus muulloinkin, joten se tuntuisi riittävän tutulta ympäristöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti