Addiktiota ja sanamääriä

Juuri eilen pääsin valittamasta, että olen tosi väsynyt kirjoittamisen vuoksi ja tarvitsen vapaapäivän, ja tänään taas hirveästi tekisi mieli editoida. Olen kai tullut siitä riippuvaiseksi! Onneksi päivä on sen verran sosiaalisilla riennoilla täytetty, että vapaapäivä tästä kumminkin tulee. Mitä nyt ehdin vähän kuitenkin jotain tehdä, kun aloin tehdä kakkososan muotoiluja lukukelpoiseksi (Wordin ja Scrivenerin välillä vekslaamisessa on omat vaivansa, varsinkin jos välillä osaa laittaa sisennykset päälle ja välillä ei), ja sitten huomasin että hei tuossa on ihan tarpeeton lause ja tuo sana ei oikein kuulosta hyvältä... Ja sitten aloinkin löytää sieltä täältä kaikkea korjausta vaativaa. Mutta ei tänään nyt ainakaan.

Huomaan myös, että minua alkaa valtavasti ahdistaa ajatus, että joskus tulevina kuukausina oikeasti luopuisin (ainakin vähäksi aikaa, sanoo hän toiveikkaasti kustannussopimus mielessä väikkyen) tämän romaanini kanssa työskentelystä. Mietin välillä, johtuuko sen loputon editointi siitäkin, että olen siihen addiktoitunut enkä henno päästää siitä irti. No, johtuu se myös siitä että kaksi vuotta sitten vielä hyväksyin tekstiini melkoiset määrät kuraa, kuten mennä viikolla havaitsin. Mutta silti. Minun olisi helppoa jatkaa tämän editointia vielä ikuisuuksia vain siksi, etten raaski luopua hahmoistani ja heidän tarinoistaan. Hyvä että on se deadline.

Sen huomasin, kun nyt pistin ihan kaiken Word-tiedostoiksi, myös sen nelososan jonka muokkaus on vielä vähän kesken, että näköjään sanamäärä on kuin onkin vähentynyt. Nyt sanoja on yhteenlaskujeni mukaan enää 163 000! (Juu, "enää".) Ainakin ellei Word valehtele. Vähän aikaa sitten sanoja oli vielä 175 000, ja ennen tätä kierrosta noin 190 000, eli olen tässä loppupuoliskon editoinnissa ihan tosiaan saanut tavaraa vähenemään. Olenkin sieltä aika ronskisti lyhentänyt kaikkea turhaa sälää, ja jos useimmista luvuista menee monta sataa sanaa ja välillä tuhat, niin ei ole ihme jos siitä tosiaan tulee 12 000:n vähennys. Olen joka tapauksessa aika ylpeä tuosta, en ole varmaan missään vaiheessa saanut näin paljon oikeasti lähtemään tekstistä, kun olen aina kirjoittanut niin paljon tilallekin. Elättelen toiveita, että jos viimeisellä kierroksella tuosta lähtisi reilu kymppitonni, niin voisin päästä 150 000 sanaan. Se on toki edelleen paljon, mutta jo selkeästi alempi kuin se 190 000 sanaa, josta lähdin, eikä ehkä näytä kustantajille lähettäessä ihan niin järkyttävän isolta pinkalta/tiedostolta. Ja tiedän, että tuo 40 000, joka noilla määrillä olisi eroa, on joillekin jo kokonainen romaani!