maanantai 14. syyskuuta 2015

Ei vaan osaa.

Tyypillistä. Olen sitä mieltä, että tänään voin keskittyä kirjoittamiseen, ja sitten en pysty enkä kykene mihinkään. Olen tehnyt taustatutkimusta ja kirjoitusharjoituksia viime viikkoina, olen lukenut koelukijoiden palautetta romaanistani, olen miettinyt ja pohtinut ja analysoinut ja suunnitellut kaikkea ihan liikaa. Nyt pää pyörii enkä tunne osaavani mitään. En edes kirjoittaa tätä blogikirjoitusta, joten tämä on sitten huonosti ja epäilmaisuvoimaisesti kirjoitettu vailla mitään järkevää järjestystä, sori.

Haluan alkaa editoida romaania taas, koska pelkään että aika loppuu. Jos jossain vaiheessa löydän itseni taas töistä, editointiaikaa on hyvin vähän (etenkin koska työn aloittaminen vie aina erityisen paljon voimia). En voi suunnitella elämääni sen mukaisesti että olen loppuvuoden työtön, vaikka tietysti näinkin voi käydä. Niinpä nyt olisi vähitellen jatkettava kirjoittamista. Kuitenkin toisaalta taustatutkimustakin olisi edelleen tehtävänä, samoin noita kirjoitusharjoituksia joista koen tosiaan oppivani. Yritän ajatella, että tietyt päivät ovat enemmän työnhakupäiviä, tietyt enemmän kirjoituspäiviä. Tänään olisi kirjoituspäivä, mutta tuntuu että se menee hukkaan enkä kykene mihinkään. Yritin tehdä kirjoitusharjoituksia, jotka eilen vaikuttivat kovasti innoittavilta, mutta en osaa mitään ja alan vain <i>ajatella</i> kaikkea ihan liikaa eikä luovuudesta ole enää tietoakaan. Kaikki tuntuu keinotekoiselta. Jos alan tehdä taustatutkimusta, saan itseni varmaan samaan suohon sen kanssa.

Voi olla että ratkaisu olisi yksinkertaisesti unohtaa niin harjoitukset kuin taustatutkimuksetkin ja tarttua siihen ihan oikeaan editointiin, jota vähän niin kuin aioinkin tehdä tänään. Mutta pelkään tehdä sitä tässä mielentilassa, jossa vain ajattelen kaiken puhki, arvostelen kaikkea ja inhoan kaikkea tekemääni. Tämä tuntuu päivältä josta ei ole yhtään mihinkään. Sitä paitsi koelukijoiden kommentit pyörittävät päätäni niin paljon, etten tiedä yhtään mitä itse ajattelen kaikesta. En tiedä. En osaa mitään tänään. En tiedä osaanko jonain päivänä. Ei tässä mielentilassa kyllä mitään työnhakuakaan voi tehdä, saan lopullisen angstimasennuksen jos sellaista yritän. Kirjoittamiseeni sentään keskimäärin uskon enemmän kuin itseeni noin muuten. Joten kai on parasta yrittää saada jotain kykyä tarttua tekstiini. Ehkä se onnistuu kampaajakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen.

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Kirjoitusharjoitukset tuskin koskaan hukkaan menevät, joten jos editoiminen ei ota käynnistyäkseen, keskity harjoituksiin ja pienempiin osiin käsikirjoituksessa. Kun kässäri on noin laaja, varmasti editoimisen aloittaminenkin vaatii oman ponnistelunsa.

    Btw, pääsen kommentoimaan kässärisi alun ensi viikolla! :) Viimenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta ongelmana on se, että tällä hetkellä kirjoitusharjoituksetkaan eivät todellakaan luista. Kyllä niitäkin voi olla osaamatta tehdä, kun sattuu sellainen päivä. ;-) Enemmän minusta tuntuu, että olen tehnyt pelkkiä harjoituksia jo liikaa lyhyenä aikana ja saanut pääni sekaisin sillä, ja parempi olisi keskittyä välillä itse tekstiin. En sitten tiedä mikä on oikea ratkaisu. Ja vaikka kuinka olisi ymmärrettävää, että ison tekstin editoiminen vie aikansa, ei kolme ja puoli kuukautta muutu yhtäkkiä pidemmäksi ajaksi vain siksi että haluaisin niin...

      Poista
  2. Hurjasti tsemppiä, kyllä se siitä!! :)

    Mulla ei ole tällä hetkellä vaan yksinkertaisesti aikaa kirjoittaa. Eka jakso lukiossa on vienyt kaikki mehut, ja kunnollista kirjoitusaikaa on ollut vaan viikonloput. Viime viikonloppuna ei sitäkään, kun piti lukea kokeisiin. Toivon mukaan helpottuu myöhemmin. Tavoite kun olisi saada työn alla olevan projektin ensimmäinen versio ennen marraskuuta valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin lukioaikana tosi satunnaisesti, joten ei ole oikeastaan kokemusta siitä miltä tuntui kirjoittaa sen opiskelun ohessa, ja yliopistossa taas omista aikatauluista pystyi paremmin päättämään. Mutta viime vuosina on ollut paljon sellaisia vaiheita, että töiden ohessa kirjoittamiseen on ollut tosi vaikea löytää energiaa. Siksikin haluaisin saada tekstin etenemään mahdollisimman paljon nyt, kun en ole töissä. En tiedä, milloin olen taas siinä tilanteessa, että jaksaa kirjoittaa lähinnä yhtenä päivänä viikonlopussa, joten nyt olisi kiva hyötyä ajasta. Tsemppiä sinullekin kirjoitusajan löytämiseen!

      Poista
  3. Älä mieti taustatutkimusta, äläkä teoriaa. Kirjoita vain <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosin olen aloittamassa n. kuudennen editointikierroksen, joten "älä mieti, kirjoita vain"-vaiheet ovat aika lailla takana päin. Ja kirjoitusharjoituksista olen tästä postauksesta huolimatta enimmäkseen nauttinut, ja viime aikoina käyttänyt niitä nimenomaan sen testailuun, millaisilla asioilla voisin romaania parantaa. Ja taustatutkimuksen tarkoitus on ennen kaikkea löytää eläviä maailman yksityiskohtia joilla ympäristö muuttuu todellisemmaksi, kun tiedänkin mitä olen kuvailemassa. Eivät ne siis ole kirjoittamisesta mitenkään irrallisia. :-)

      Poista
  4. Itse ehkä unohtaisin harjoitukset ja taustatutkimuksen tällä erää ja tarttuisin editointiin. Pilko editointi tarpeeksi pieniksi paloiksi ja aloita helpoista jutuista.

    Minä tallennan usein kässäristä tai novellista kokonaan uuden version. Jos olen saanut kommeja Wordilla, yhdistän kommentoidun version ja uuden. Sitten yhdistän siihen seuraavan kommentoidun, kunnes kaikkien koelukijoiden kommentit ovat samassa kässärissä.

    Seuraavaksi poistan ensin kaiken sellaisen, minkä poistamisesta olen yhtä mieltä koelukijoiden kanssa. Teen muistiinpanoja, jotta muistan mitä olen tehnyt. Lähden käymään läpi kommentteja. Korjaan ne heti joista olen samaa mieltä. Merkkaan onnistuneet kohdat tekstiin esim. korostusvärillä, jotta en vahingossakaan poista niitä.

    Jatkan kommenttien perkaamista. Teen vaikeita päätöksiä. Poistan kommeja sitä mukaa, kun teen niiden sisällön suhteen päätöksen. En lähde liikkeelle oletuksesta, että kaikki on korjattava. Kun kommet on hoidettu, siirryn kirjalliseen palautteeseen ja kokoan siitä ranskalaisilla viivoilla yhdinkohdat. Työstän ne yksittelen kuntoon.

    Paska homma, mutta jostain on aloitettava. Minä löydän usein editointi-intoni vasta, kun kässäriin on tehty kaikki muutokset ja luen sitä uudelleen ajatuksella. Silloin se alkaa taas tuntua tuoreelta ja kiinnostavalta ja saan lisätä sinne sidostekstiä tai rytmittää kieltä paremmaksi.

    Kyllä se siitä! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjoituksilla ja taustatutkimuksella on oma tärkeä roolinsa siinä, mitä aion käsikirjoitukselle seuraavaksi tehdä, mutta jossain vaiheessa nekin toki alkavat riittää - ja olen joka tapauksessa aikonut alkaa tässä vaiheessa editoida, joten kai siihen on vain uskaltauduttava. Tosiaan on luultavasti hyvä ajatus pilkkoa työ pieniksi palasiksi. Olin itse miettinyt sitä, että penkoisin aluksi vain muutamaa ensimmäistä lukua ja jättäisin muut odottamaan. Toisaalta hyvä ajatus myös se, että ensin korjaisi sellaiset selvät korjattavat, jotka muiden antamista kommenteista (tai itse tekstiä siinä yhteydessä lukiessa) heti ilmenevät, ja isommat jutut jättäisi odottamaan sen jälkeen, jolloin ne heti näkyvät muutostarpeet eivät haittaisi lukemista. Toisaalta haluaisin välillä ihan printata tekstin ja lukea sen taas paperilta, jolloin se tuntuu tuoreemmalta kuin koko ajan koneella samaa tiedostoa vääntäessä. En ole varma, kummassa vaiheessa se olisi silloin järkevintä tehdä. Jos siihen on juuri tehnyt liudan pikkukorjauksia ja poistoja, en tiedä kuinka tuoreelta sen lukeminen silloinkaan tuntuu. No, täytyy kokeilla jotain... Ihan samanlaista alusta loppuun -editointirymistystä en halua kuitenkaan tehdä kuin viime kerralla, vaan jotenkin pitää tehdä korjaustyyppi kerrallaan.

      Kiitos joka tapauksessa vinkeistä ja tsemppauksesta!

      Poista