Tapasinpas tänään Been ja juttelimme reilut kaksi tuntia kirjoittamisesta ja muusta asiaan enemmän tai vähemmän liittyvästä. Oli hauskaa pitkästä aikaa jutella kunnolla jonkun myös kirjoittavan kanssa. Kiitokset seurasta!
Minulla on vajaan vuoden ajan ollut vähän vajetta kirjoittajayhteisöstä ympärilläni, sen jälkeen kun kirjoittajakoulutukseni päättyi. On ollut ikävä sitä, että säännöllisesti saisi tavata kirjoittavia ihmisiä ja jakaa kokemuksia, angsteja ja iloja (ja enemmän tai vähemmän huonoa huumoria). Palautteen saaminen omista teksteistä oli todella arvokasta ja opin siitä paljon, samoin muiden tekstien lukemisesta, mutta vähintään yhtä tärkeä oli kyllä tuo kirjoittajien yhteisö ympärillä. Ja osittain siihen tarpeeseen tämän bloginkin perustin. Jos sitä vielä alkaisi kirjoittaa tänne useammin kuin vain sunnuntai-iltaisin... Mutta hyvä näinkin.
Viikonloppuni on muuten mennyt aika uupuneesti, olen ollut tosi väsynyt - en tiedä onko vika töissä, vuodenajassa vai missä. Mutta Been tapaaminen antoi ainakin mukavasti energiaa niin että sain tänä iltana editoitua novellini loppuun ja vähän kirjoitettua muuta. Seuraavina viikkoina toivon pääseväni takaisin romaanin editointiin ja toisaalta saavani editoitua pari tarinaa Novaa varten. Mutta välillä on kyllä tarvetta kirjoittaa jotain ihan uutta. Koska kaikki minulla olevat romaani-ideat tarvitsevat jotain etukäteisvalmisteluja (oppisipa saamaan ideoita muustakin kuin menneistä ajoista), niin täytyy sitten välillä keksiä jotain lyhyempää. Nyt työllistää tarina jonka toivon saavani kirjoitettua eräälle ystävälleni iloksi ja piristykseksi.
Tuo on niin totta, että kirjoittaja tarvitsee kirjoittajien seuraa! Myös silloin, jos ei ehdi kirjoittaa kauheasti, koska kirjoittamisesta puhuminen tuo kirjoittamisen kuitenkin lähemmäs.
VastaaPoistaSe on totta! Samoin se voi saada uusia ideoita syntymään tai ajatukset menemään uusille urille joka auttaa jonkin ongelmakohdan kanssa. Tai ainakin se lisää motivaatiota. :-)
PoistaSamasta syystä minäkin rakensin oman blogisivuni. Keskustelua kaipaavat myös kaltaiseni ujot ja mielellään omaan rauhaan vetäytyvät tyypit. Itse verkostoidun ja tutustun tyyppeihin kuitenkin mieluiten täällä netissä, en livenä. Jo Orivedellä opiskellessani skippasin usein ryhmän vapaaehtoiset lukupiirit tai palautepajat, joissa ihmiset kommentoivat omia ja toistensa tekstejä. En tuntenut oloani niissä täysin rentoutuneeksi ja mietin tarkkaan jokaista sanaani. Loppujen lopuksi olen ihminen, joka tykkää kuunnella muiden puhetta (varsinkin isoissa ryhmissä), mutta joka ei juuri halua avata omaa suutaan.
VastaaPoistaKiitos kahvilaseurasta! Kirjoittamisesta puhuminen on kivaa. :) Ja netin kautta on helppo verkostoitua ihmisiin, vaikka on ujompikin... itse olen alun perin hyvin ujo, mutta nykyään en enää niin, ehkä siksi että uskaltauduin perustamaan blogin ja pääsin blogimiitteihin jne. Ja vaikka joskus juttu menee kirjoittamisesta sivuraitelle, ei se haittaa.
VastaaPoistaMinullakin eri muodoissa nettisosiaalisuus ja sitten netissä tavattujen ihmisten tapaaminen myös livenä on kovasti auttanut sitä että osaan olla ns. tosielämässäkin sosiaalisempi ja ujous vähentyi. Ja kirjoittamisesta puhuminen on tosiaan kivaa, ja sitä paitsi kirjoittaminen liittyy kaikkeen, joten kaikesta puhuminen palvelee jotenkin kirjoittamista. :-D
PoistaAhaa, Bee taisi mainitakin tästä! Otsikkosi ovat kyllä todella osuvia. Muistan vielä pari vuotta sitten (onko siitä vasta niin vähän aikaa?), ennen kuin löysin blogien kautta yhteyden muihin kirjoittajiin, kuinka ankeaa oli yksin pohtia ja editoida. Olen edelleen ihan että vau, aivan mahtavaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia! <3
VastaaPoista