Annoin itselleni ylimääräisen vapaapäivän töistä (tai siis pomon suostumuskin siihen tietysti vaadittiin, mutta annoin itseni käyttää yhden käyttämättömistä vapaapäivistä). Tuntui että päässä surrasi liikaa ja tarvitsin enemmän rauhoittumista ja lepoa. Se on kai toiminut koska nyt on levollisempi olo. Olen myös viime päivinä saanut kirjoitettua enemmän kuin pitkään aikaan. Melkein pelkästään käsin. Olen istunut vihon ja kuitukärkikynän kanssa pöydän ääressä aamupäivisin ja kirjoittanut kunnes kättä särkee. Olen kirjoittanut tarinaa yhden romaanhahmoni taustasta - tuon hahmon kanssa minulla on ollut jatkuvasti vaikeuksia, rakastan häntä mutta häntä on vaikea saada paperilla ilmenemään sellaisena kuin hän on. Mitä enemmän tuota kirjoitan, sitä paremmin tunnen hänet, ja toivon että tämä auttaa romaanin editointia, vaikkei tuo teksti todennäköisesti sellaisenaan ikinä päädy mihinkään. Toisaalta olen käsin myös tunnustellut uutta ideaa, joka mieleni valtasi muutama yö sitten ja johon viittasin viimeksi blogatessani.
Latasin nyt myös koneelleni Scrivenerin, koska olen kuullut siitä kehuja useammasta suunnasta (viimeksi Alaston kirjailija -blogissa) ja esittelyvideo sai minut tuijottamaan ihastuksissani, miten kaikkea tuollaista voikaan olla ja miksi en ole aiemmin tajunnut tarvitsevani tuollaisia ominaisuuksia tekstinkäsittelyohjelmaan. Mutta avattuani ohjelman totesin etten enää jaksa tälle illalle alkaa perehtyä sen toimintaan. Ehkä sitten huomenna, jos töiden jälkeen on energiaa.
Sen sijaan oli jännä kokemus, kun avasin yhden niistä novelleista, jota olen ajatellut kirjoitttaa Novaan. Sen kirjoittamisesta on jonkin verran yli vuosi, ja lukiessani totesin että helvetti, tämähän on minusta edelleen todella hyvä. Että siinä ihan oikeasti on jotain. En osaa sanoa, onko Nova oikea paikka sille, mutta kyllä se genremääritelmän puolesta sinne menee enkä hevillä keksi muuta paikkaa johon se lähettää. Joten luultavasti kokeilen. Ainakin haluan editoida tuon valmiiksi ja lähettää sen jonnekin. Minä tosiaan pidän siitä. En osaa sanoa, mitä muut pitävät - esilukijoilta sain kyllä aikanaan siitä hyvää palautetta - mutta itse joka tapauksessa pidän siitä, ja se on tärkeintä. Noin pitkän ajan jälkeen sitä voi toivoa osaavansa lukea omaakin tekstiään suht objektiivisesti, joten jos se nyt on minusta hyvä, voin tosiaan uskoa siihen. Jotain editoitavaa siinä on, mutta ei oikeastaan kovin paljon.
Olin muuten tänään vapaapäivän kunniaksi katsomassa kaverini kanssa Onneli ja Anneli -elokuvaa. Voi miten rakastin niitä kirjoja kun olin pieni! Ja elokuva oli niin suloinen ja hauska ja herttainen, ja oli muuten tuhat kertaa parempi kuin Hobitti. Hei, siinä ei ollut mitään turhaa, siinä oli tarinaa ja sisältöä yllinkyllin, ja paljon enemmän näyttelemistä. :-) Siinä oli myös kivemmat alkutrailerit. Hobitin alussa esitettiin järjestään pelkkiä superhypererikoistehostekatastrofielokuvien trailereita, mutta tässä oli lastenelokuvia ja sen sellaista. Miyazakin uusimman piirretyn mainoksesta tuli sellainen olo että haluaisin mennä sen katsomaan. Ihanaa, että joku vielä tekee jossain perinteistä animaatiota. Kaikki on nykyään niin CGI:tä että minua ahdistaa, siinä tyylissä ja muotokielessä on jotain josta en pidä niin paljon kuin perinteisestä animaatiosta jossa on viivaa. Vaikka Frozen olikin kaunis, useimmissa muissa animaatioissa nuo tietokonetyylit jäävät mielestäni liian keinotekoisen ja kylmän näköisiksi.
Hienoa, että kirjoittaminen on sujunut. :) Taustatarinoitten kehittely on kivaa. Vaikka en olekaan suunnitelmallinen kirjoittaessani, päässäni yleensä on kaikkien keskeisten hahmojen taustatarinat. Joskus heidän vanhempiensakin taustarinat, vaikka se ei tulisi liittymään tekstiin mitenkään!
VastaaPoistaMinäkin pidän enemmän perinteisten piirrettyjen jäljestä, vaikka Frozen olikin nätti.
Scrivenerin kokeiluversion latasin kerran koneelleni, mutta en osannut käyttää sitä. o.O (Ehkä luovutin liian aikaisin.) Se on varmasti hyvä apuväline ja monet kaveritkin sitä kehuvat kovasti, itselleni ainakin toistaiseksi riittää Word.
Minäkin tykkään pohtia hahmojen taustoja. Ja tämän hahmonkin taustoja olin miettinyt ja sitä käydään käsikirjoituksessakin läpi, mutta jostain pulpahti mieleeni ihan uusia asioita joita en ollut aikaisemmin tiennyt. Ja se on tuntunut avaavan asioitakovasti.
PoistaMinua Scrivenerissä houkuttaa ainakin mahdollisuus pitää kaikki juoni- ja kohtaussuunnitelmat, taustatutkimus ja ideointimateriaali sekä itse teksti eri versioineen samassa paikassa. Kun kuitenkin olen niitä kirjoittajia jotka suunnittelevat etukäteen ja kokeilevat eri juttuja, ja auttaisi huomattavasti, jos niitä pystyisi paremmin yhdistämään siihen itse kirjoittamiseen. Aion ainakin kokeilla miten tämän kanssa onnistuu. En ole kyllä vieläkään saanut käytyä tutorialia kokonaan läpi. :-D
Minäkään en ole jaksanut opetella käyttämään Scriveneriä. Hoidan homman Wordillä, missä minulla on samassa kansiossa käsis, päivyri, henkilötiedosto, memotiedosto jne. Ja jokaisella käsiksellä on oma kansio. Henkilötiedostossa on myös kuvia, ja joskus jopa tunnelmakuvia. Toimii tarpeeksi hyvin. Tosin kaaviot ja muut käyrästöt pitää piirtää perinteiseen muistivihkoon. Joskus olen kyllä piirtänyt paintillä sukupuita tai pohjapiirroksia. :D
PoistaHei, minäkin olen piirtänyt paintilla sukupuita. :D Se on hauskaa! (Vaikka en historiallisia romaaneja kirjoitakaan, pidän sukupuiden laatimisesta taustan vuoksi.) Kyllä Wordilläkin pärjää mielestäni pitkälle, kun tekee kansioita ja alikansioita, paitsi jos ne räjähtävät käsiin, kuten minulla, vaikka en juonia juuri suunnittelekaan, kaikkea muuta sälää ja tekstinpätkiä kertyy sinne tänne välillä, puhumattakaan lukujen eri versioista, mutta ainakin Word on tarpeeksi yksinkertainen minulle. :D
PoistaMinäkin teen tuota samaa joidenkin henkilöhahmojen kanssa, eli tutustun niihin paremmin kirjoittamalla sivukaupalla käsin kaikkea sellaista, joka ei koskaan päädy mihinkään. :)
VastaaPoistaSe tuntuu tosi toimivalta tavalta! Olen tehnyt sitä ennenkin, mutta nyt se tuntuu niin hyvältä että taidan tehdä sitä vielä enemmän. :-)
PoistaLatasin kans Scrivenerin viime vuonna ja käytin hyväkseni editoinnissa ennen kuin koneeni kaatui. Ohjelmassa on paljon hyvin puolia, mutta sen asettelu vaatii aikaa. Lisäksi Windows-versio on auttamatta Mac-versiota köyhempi, joka on aiheuttanut pettymyksiä, kun olen nähnyt hienoja käyttöohjeita ja kustomisaatioita. :(
VastaaPoistaSuunnitelmissa olisi ottaa uusi perehtyminen ohjelmaan seuraavan kässärin kohdalla ja säätää asetukset parhaaksi mahdolliseksi. Monipuolinen se ehdottomasti on! :)
Ilmoittele jos kaipaat vielä koelukijaa novellille ennen deadlinia (ja uskallat näyttää sitä potentiaaliselle kilpailijalle). Annan mielelläni palautetta. ;)
Toistaiseksi käyn vielä läpi tutorialia, katsotaan miten sitten käy kun pitäisi osata omia asetuksia säätää. Mutta ainakin tuo mahdollisuus pitää luettelokortit kohtaussynopsikseineen ja muine metatietoineen samassa paikassa kuin itse tarina tuntuu siltä, että voisi auttaa minunkaltaistani kirjoittajaa. :-)
PoistaKiitos tarjouksesta, pidän mielessä! Täytyy ensin editoida nämä ennen kuin päätän kaipaavatko ne vielä koelukijaa, mutta ehkä. :-) Minäkin voin mielelläni antaa palautetta teksteistä jos sille on tarvetta!
Minulla on ollut scrivener pari vuotta ja ollut todella tyytyväinen siihen. Siinä on niin paljon säädettävää että kesti hetki löytää ne omat asetukset mutta kirjoittamisen apuvälineenä se on korvaamaton.
VastaaPoistaEniten pidän siitä että jokaisen luvun saan eriteltyä omaan kansioon ja jokaisen kohtauksen sen luvun sisällä omaan tekstitiedostoon. Tuntuu että pystyn hallitsemaan tekstiä paremmin kun se on pienissä osissa, yhden pitkän wordi-tiedoston sijaan.