Mielessä pyörii ideoita joiden ei pitänyt olla siellä. Tarinoita jotka haluaisivat tulla kerrotuiksi vaikka minun ei ollenkaan pitänyt kirjoittaa mitään sellaista, ei nyt. Mutta haluan. Ja pitäisikö sitä oikeastaan vastustaa? Miksi kirjoittamista pitäisi ajatella sen mukaan mitä on järkevää nyt kirjoittaa? Eihän kirjoittaminen ole muutenkaan järkevää. Siinä pitää seurata jotain ihan muuta. Kantavatkohan nuo ideat niin pitkälle että niihin kannattaa heittäytyä nyt? Kannattaako sitä nyt kysyä? Juuri heittäytyä minä tahtoisin, kun kaikki päivät ovat muuten niin kovin järkeviä. Heittäytymistä tässä juuri kaipaa. Tahdon kirjoittaa kynä sauhuten tai näppäimistö kumuten jotain tarinaa joka tahtoo vain tulla kerrotuksi juuri nyt juuri sillä tavalla, kysymättä mitä seuraa. Vähät siitä mitä olen suunnitellut tai luulinko ollenkaan kirjoittavani mitään sellaista. Totta kai minä kirjoitan sellaista, jos alan kirjoittaa. Eikä sitä tiedä sitä ennen.
Haluan ryöstää aikaa ja energiaa sille kirjoittamiselle mitä haluan tehdä. Jospa se onnistuisi.
Mitä tulee arkisempiin asioihin, F-Securellani on taas jotain blogeja vastaan, se väittää että jokin script kaikissa blogeissa on haitallinen. Jotenkin epäilen että näin ei voi olla, jos Bloggerin tai Wordpressin sivuissa olisi tosiaan jotain pahaa niin se ehkä olisi pian tiedossa ja ne ehkä putsaisivat sen aika pian. On silti jotenkin hermostuttavaa klikata että haluan kuitenkin siirtyä sivulle, kun siinä on sellainen pelottava punainen äksä...
Tätä touhua pitempään seuranneena voin paljastaa totuuden: kirjoittajablogeista tarttuu ideaviruksia! O.O
VastaaPoistaJa uusien ideoiden kannattaa antaa viedä välillä. Ei kirjoittamisesta kannata kaikkea järkeistää suunnitelmilla, markkinoinnin miettimisellä jne. ;)
Ahaa, siitä se F-Secure siis varoitteleekin. Se tahtoo estää tietokonettani täyttymästä uusista ja taas uusista romaani- ja novellitiedostoista niin että sinne ei mahdu enää mitään muuta enkä löydä sieltä enää mitään. :-D
VastaaPoistaVakavasti puhuen kirjablogeilla jopa on jotain tekemistä tämän uusimman, minua hämmentävän ideatulvan kanssa. Sillä toisaalta blogeissa pyörivä tieto kirjoituskilpailusta ja toisaalta jotkin Been kanssa keskustellut asiat saivat jotenkin mieleni pohtimaan mitä itse kirjoittaisin jos kirjoittaisin genreä jota en kirjoita - ja yhtäkkiä mielikuvitukseni onkin kovasti sitä mieltä että minun pitäisi kirjoittaa sitä. :-D
Yritän olla päästämättä ajatuksia kustannusohjelmista ja markkinoinneista ideointi- ja kirjoitusvaiheeseen, pyrin kirjoittamaan juuri sitä mikä itseäni huvittaa, sillä olen sen todennut toimivimmaksi ja kirjoittamisen ilosta minä kuitenkin kirjoitan. Mutta tietysti tässä vaiheessa päässä takoo että minun pitäisi editoida romaanini valmiiksi ja entäs ne kaikki aikaisemmat ideani jotka myös tahtoisin kirjoittaa joskus... Mutta jos ideat kutsuvat, niitä pitää seurata. Joskus ehkä haudon hyviä ideoita turhankin pitkään niin että niiden aika menee ohi...
Kirjoittaminen tosiaan on kaukana järjestä! Mitä enemmän siihen uppoaa, sitä kauemmas järki tuntuu lähtevän. o.O Mutta olen siitä aivan samaa mieltä että ei kannata ajatella kustannusohjelmia sun muita liikaa kirjoitusvaiheessa vaan kirjoittaa siitä mikä huvittaa.
VastaaPoistaMutta jos mielikuvituksesti on sitä mieltä, että sinun on kirjoitettava nyt jotain, mitä et ole ennen kuvitellutkaan kirjoittavasi, niin ehkä sinun pitäisi antaa vain mennä. :) Ehkä sillä on syynsä, että idea on tunkenut päähäsi? Ja blogeista tosiaan tarttuu ideaviruksia ja kirjoittajatoverien kanssa keskustelu voi saada myös yllättäviä ideoita aikaan.
Mitä tulee f-secureen, se on varmaan vain ylivarovainen. Tai sitten se tosiaan yrittää suojella sinua muiden blogien katalilta vaikutuksilta. ;)
Luultavasti ideoilla on aina syynsä, eikä sitä koskaan tiedä vaikka se jonkin mutkan kautta auttaisi niitäkin projekteja joiden alun perin piti olla nyt vuorossa. Joten annan idealle tilaa ja katson mitä siitä seuraa. :-)
PoistaMutta liikaa järkeä tässä hommassa ei tosiaa kannata käyttää. Eihän se ole järkevien ihmisten hommaa muutenkaan. :-D Minulla on yksi sellainen itseapukirja jossa kehotetaan kuvittelemaan itselleen pilvilinna jossa sitten voi mielikuvituksensa avulla järjestää omaa elämäänsä, ja siinä mm. kehotetaan pitämään taiteilija ja gallerianpitäjä omissa tehtävissään: kun taiteilija tekee työtään niin gallerianpitäjä ei puutu siihen mikä olisi myyvää jne., ja sitten kun on gallerianpitäjän vuoro saada työ esille, niin taiteilija antaa sen siinä vaiheessa tulla kuulluksi. Se tuntuu ihan hyvältä neuvolta. :-)
Hei, mullekin tulee noita idearikkaita kausia silloin tällöin! Itse koen ne kuitenkin miellyttäviksi hetkiksi ja innostun kirjoittamisesta entisestään. Uuden kässäri-idean kehittäminen on ehkä parasta hommaa tässä harrastuksessa... Hitto se on kuin jumalaa leikkisi! Irralliset kohtaukset pyörivät päässäni niin kirkkaina kuvina, että kokemus käy melkein leffasta. Joskus olen niin innoissani, etten osaa kuin virnistellä idioottimaisesti. Ne, jotka eivät ole koskaan luovaa kirjoittamista harrastaneet, pitävät minua varmaan sekopäänä.
VastaaPoistaMinun kohdallani uudet romaani-ideat pysyttelivät kuitenkin kiltisi sivussa niin pitkään, kunnes saan keskeneräisen kässärin valmiiksi. Aivoni eivät ilmeisesti kykene työstämään kahta tarinaa yhtä aikaa. Ehkä ihan hyvä näin. Tämä ainakin takaa sen, että saan keskittyä rauhassa meneillään olevaan kässäriin.
Mutta sitten tosiaan, kun kässäri on valmis ja on aika siirtyä seuraaviin ideoihin, uuden aiheen valinta voi tuottaa tuskaa. Mistä tiedän mikä idea riittää kokonaiseksi kässäriksi asti ja mikä taas ei? Tähän mennessä olen käyttänyt valintaprosessissa samaa metodia kuin tatuointia ottaessani: makustelen ideaa vähintään kuukauden verran, ja jos ajatus vielä sen jälkeen tuntuu hyvältä, toteutan sen. Yleensä suurin osa höyhenenkevyistä romaani-ideoista putoaa pois jo parin viikon sisään.
En suinkaan tarkoittanut etten nauttisi ideoiden tulemisesta ja niiden kehittelystä. Jos kirjoituksestani tuli sellainen kuva niin sitten en ilmaissut itseäni ihan oikein. :-) Nautin ideointi- ja kehittelyvaiheesta suunnattomasti, ja järkevä puoleni huolestuukin lähinnä siitä, että uuden idean tullessa uppoan siihen, ja miten sitten käy suunnitelman saada historiallinen romaanini vihdoinkin editoitua loppuun, tai kaikille niille muille romaani-ideoille joita minulla oli ennen tätä? Minun pääni kun ei todellakaan yritä suojella minua ideoiden ylitulvalta vaan homma toimii enemmänkin "tarina tulee tarinan luo"-periaatteella - mitä enemmän työskentelen jonkin tarinan parissa, sitä innokkaammin saan samaan aikaan uusia ideoita. Se on toisaalta hirveän ihastuttavaa ja päihdyttävää, mutta jossain vaiheessa tulee tuska vastaan, kun ei kertakaikkiaan pysty kirjoittamaan niitä kaikkia. Ja useimmat mokomat vielä tuntuvat elinkelpoisilta, niin että valitse sitten siitä mihin keskittyä ensin. Toki jonkin aikaa ideaa päässäni pyöriteltyäni tunnen, onko se elinkelpoinen, ja yleensä tunnen mikä ideoista on tällä hetkellä se vahvin jota ruveta työstämään. Mutta voi kun olisi aikaa kirjoittaa kaikki mitä haluan! Olen työskennellyt historiallisen romaanini parissa nelisen vuotta ja sinä aikana saanut valtavasti uusien tarinoiden ideoita, ja tahtoisin joskus kirjoittaakin ne kaikki. Joten osa niistä kauemmin olleista ideoista on vähän mustasukkaisia uudelle, joka pyrkii tunkemaan niiden edelle. ;-)
PoistaOtsikkoa myöten aivan totta! Kirjoittaminen on hullua mutta silti (ja osittain juuri siksi) niin ihanaa! :)
VastaaPoista