Sosiaalisuutta, selkäkipuja ja sarjakuvaa

Ja editointia, mutta siihen en saanut sopivaa alkusointua.

Eilen oli lisää kirjoittajasosiaalisuutta siinä muodossa, että tapasin Vaarnan. Kiitoksia seurasta, oli taas todella mukavaa tavata uusi ihminen livenä ja jutella paljon kirjoittamisesta ja muusta! Otetaan joskus uusiksi!

Kahvilassa aikamme pulistuamme kuljeskelimme jonkin aikaa Akateemisessa, missä päädyin Vaarnan innoittamana poimimaan mukaani pari kirjallista lehteä sekä löysin sarjakuvapuolelta Timo Mäkelän Romeo ja Julia -sarjakuvan, josta olen ollut kiinnostunut siitä asti kun kuulin siitä. Kotona piti heti ruveta lukemaan ja luin koko ensimmäisen näytöksen loppuun. Tuossahan Romeon ja Julian tarina on siirretty 1900-luvun alun Helsinkiin, mikä toimii aika jännästi. Sama tarina erilaisessa paikassa, ja sekä tarina että miljöö elävät hiukan uudenlaisessa valossa tämän myötä. Minulla on ollut pidempään fiksaatio Shakespearen näytelmään ja tykkään tutustua eri versioihin siitä, ja tässä on mielenkiintoinen ote. Tykkään myös että Romeo on tehty herttaisen nörttipojan näköiseksi, usein hän on vähän liian kiiltokuva. Julian olemuksessa on myös kivasti persoonallisuutta. Ainut mistä en toistaiseksi tykkää että Romeon ja Julian tutustuminen ja rakastuminen oli tehty vielä hätäisemmäksi kuin näytelmässä. Onhan se nopeaa siinäkin, mutta silloin ne edes tanssivat ja puhuvat jonkin aikaa, eivät vain katso ja sitten suutele. Nyt alkaa haluttaa lukea näytelmä taas uudelleen...

Kuten otsikosta ilmenee, selkäkivut ovat vaivanneet. Suurin syy on liika istuminen töissä, jossa vaihdoin huonetta rauhallisempaan ja menetin sen takia väliaikaisesti sähköpöydän, jonka ääressä on mahdollista seistä. Toivon että saan mahdollisimman pian työpisteen mahdollisimman ergonomiseksi. Tänään oli aika hurja sessio hierojalla, mutta se helpotti ainakin joksikin aikaa, ja sain hyviä vinkkejä. Asiaa ei todellakaan helpota että olen ihminen joka stressaantuu helposti ja kerää stressin jännityksiksi kehoon. Kotona istuminen on viime aikoina ollut sen verran epämiellyttävää, että viikonloppuna lopulta raivasin lipastoni päällystän ja laitoin läppärin siihen muutaman paksun reseptikirjan päälle, jotta se on suunnilleen oikealla korkeudella. Nyt voin seistä. Johto ei yllä tähän, mutta eipä tule oltua koneella liian pitkää putkea kerrallaan, kun akku kestää vain kolmisen varttia.

Niin, ja olen editoinut kaikesta huolimatta! Minulla on se pitkän aikaa tekeillä ollut piiiitkä historiallinen romaani, jolla on neljäs tai viides editointikierros menossa, riippuu laskutavastani. Olen huono keksimään edes työnimiä, mutta aletaanpa käyttää siitä tässä blogissa nimitystä M, joka on yhden potentiaalisen työnimen lyhenne. No niin, jonkinlaisen tauon jälkeen olen parina viime viikonloppuna saanut ihan kohtuullisesti editoitua M:ää ja olen taas tyytyväinen edistymiseeni. Vaikka editoinnissa menee kauemmin kuin olin ajatellut, tarina toisaalta kypsyy sinä aikana, kasvaa minun mukanani ja näen hahmoja ja tarinaa uusilla tavoilla ja saan  ne toivon mukaan paremmiksi. Aina välillä pelkään editoivanikin huonommaksi, mutta täytyy vain luottaa siihen että oma kirjoittajavaisto sanoo, mikä toimii. Sinä aikana kun en juuri editoinut tutustuin erääseen henkilöön paremmin kirjoittamalla hänen menneisyydestään - olen koettanut tutustua häneen eri tavoin aiemminkin, mutta nyt kuvittelisin saaneeni jostain tärkeästä kiinni. Tuntuu ainakin nyt, että sitä kautta saan uusia näkemyksiä moniin kohtiin tarinassa.

Nova-novelleja pitäisi editoida, ja lisäksi saan mokoma koko ajan uusia ideoita. Ehkä joitain niistä ehtii jossain vaiheessa kirjoittaakin.

Kirjoittaja tarvitsee kirjoittajien seuraa

Tapasinpas tänään Been ja juttelimme reilut kaksi tuntia kirjoittamisesta ja muusta asiaan enemmän tai vähemmän liittyvästä. Oli hauskaa pitkästä aikaa jutella kunnolla jonkun myös kirjoittavan kanssa. Kiitokset seurasta!

Minulla on vajaan vuoden ajan ollut vähän vajetta kirjoittajayhteisöstä ympärilläni, sen jälkeen kun kirjoittajakoulutukseni päättyi. On ollut ikävä sitä, että säännöllisesti saisi tavata kirjoittavia ihmisiä ja jakaa kokemuksia, angsteja ja iloja (ja enemmän tai vähemmän huonoa huumoria). Palautteen saaminen omista teksteistä oli todella arvokasta ja opin siitä paljon, samoin muiden tekstien lukemisesta, mutta vähintään yhtä tärkeä oli kyllä tuo kirjoittajien yhteisö ympärillä. Ja osittain siihen tarpeeseen tämän bloginkin perustin. Jos sitä vielä alkaisi kirjoittaa tänne useammin kuin vain sunnuntai-iltaisin... Mutta hyvä näinkin.

Viikonloppuni on muuten mennyt aika uupuneesti, olen ollut tosi väsynyt - en tiedä onko vika töissä, vuodenajassa vai missä. Mutta Been tapaaminen antoi ainakin mukavasti energiaa niin että sain tänä iltana editoitua novellini loppuun ja vähän kirjoitettua muuta. Seuraavina viikkoina toivon pääseväni takaisin romaanin editointiin ja toisaalta saavani editoitua pari tarinaa Novaa varten. Mutta välillä on kyllä tarvetta kirjoittaa jotain ihan uutta. Koska kaikki minulla olevat romaani-ideat tarvitsevat jotain etukäteisvalmisteluja (oppisipa saamaan ideoita muustakin kuin menneistä ajoista), niin täytyy sitten välillä keksiä jotain lyhyempää. Nyt työllistää tarina jonka toivon saavani kirjoitettua eräälle ystävälleni iloksi ja piristykseksi.