maanantai 28. joulukuuta 2015

Yksi askel otettu.

Nyt romaanini on lähtenyt Otavan romaanikilpailuun. Eilen lopetin vihdoin editoinnin, säädin teknisiä juttuja käsikirjoituksen ulkoasusta aivan liian pitkään, ja tulostin koko nivaskan. Pisteet kalliille tulostimelleni, eipä muste loppunut kesken.

Opittua:

- Kirjoita kässärit alusta alkaen tiedostoon, joka on valmiiksi muotoiltu sopivin asetuksin (fonttikoko 12, riviväli vähintään 1,5, sisennykset jne.). En halua toiste viettää tuntikausia säätäen niitä, kun hyvilläkään ohjeistuksilla ei saa koko tiedostoa menemään kerralla kuntoon.

- Opettele kirjoittamaan tiiviimmin. Ihan sama taiteellisista seikoista, mutta tuollaisen tekstimassan editointi ja muotoilu on kauheaa. Ja tulostamiseen menee ikuisuus.

- Varaa teknisiin säätöihin ja tulostuksiin ensi kerralla koko päivä. Terv. nimim. "Aloitin muotoilujen kanssa iltakuudelta ja tulostaminen loppui yöllä yhden jälkeen". Jos aikaa ei mene niin paljon, se on vain plussaa. Sitten voi vielä vähän säätää tekstiä, tai mennä järkevään aikaan nukkumaan.

Mielialani on ollut aika omituinen. Sitä kuvittelisi, että tämän kaiken jälkeen olen innoissani. Mutta ensimmäisenä kimppuun iski pelko ja valtava häpeä siitä, että tällaista minä nyt olen tarjoamassa johonkin oikeaan romaanikilpailuun, ja kuvittelen tarjoavani kustantajille. Käsikirjoitus, jota olen niin rakastanut, alkoi tuntua kammottavalta töhertelyltä, jota en ole vuosien aikana saanut tämän paremmaksi. Se alkoi vilistä potentiaalisia historiallisia virheitä joista joku tulee huutamaan minulle: "Olet väärässä, tuo on epäuskottavaa!" Tyylini alkoi tuntua naurettavalta ja tekstin pituus idioottimaiselta, enkä ole vakuuttunut että olen saanut hahmoja kuvattua laisinkaan niin kuin heidän kuvittelen olevan, saati sitten että he voisivat todella olla mielenkiintoisia muillekin kuin minulle. Tuntui etten osaa kirjoittaa ja olen narri, kun kuvittelen siitä itselleni mitään tulevaisuutta.

Tiedän, että tällainen tunne saattaa olla aika tavallinen kirjoittajien keskuudessa ainakin silloin, kun teksti on johonkin lähetetty. Mutta eihän sen tietäminen mitään auta. Katsokaas kun se on yksi asia, että muista tuntuu joskus siltä, mutta minun tekstini on surkeaa töhertelyä, ei sitä mikään pelasta. Ettäs tiedätte.

Juu, tiedän että varmaan muistakin tuntuu ihan samalta.

No joo, mutta tuo oli ennen kaikkea aamun ja päivän ajattelua. Nyt olen jo päässyt pahimmasta kauhusta ja häpeästä yli, ja jopa saan hetkittäin virnisteltyä iloisesti siitä ajatuksesta, että olen vihdoin tehnyt sen, mitä pitkään haaveilin: laitettua romaanini eteenpäin johonkin kustantamoon. Tiedän, ettei teksti ole täydellinen, mutta on siinä jotain hyvääkin. Ehkä jopa paljon! Ja mitä muutamiin potentiaalisiin epäuskottavuuksiin tulee, olen pyrkinyt selittämään ne parhaimpani mukaan niin että tarinan kontekstissa ne ovat uskottavia. Jostain syystä vastaavat eivät haittaa minua muiden kirjoissa, jos tarina on hyvä. Olen vain vakuuttunut, että minulle niistä tullaan kyllä heiluttamaan punaista lippua, siis jos tekstiä jossain noteerataan. Mutta... niin, minä olen nyt pystynyt johonkin, jota olen tavoitellut pitkään.

Tosin ihan lopussa editointi ei vielä ole, sillä jonkin verran hienosäätöä haluaisin vielä tehdä ennen kuin lähetän sen muille kustantajille. Ei paljon, muutaman tunnin homma, mutta kuitenkin. En oikein ole halukas lähettämään tekstiä vielä, kun voisin helposti tehdäkin nuo. Käytännössä menee varmaan uudenvuodenpäivään, mutta koko viikonloppua en enää aio tuon kanssa touhuta. Kyllä se alkaa nyt olla valmis.

 M. ei muuten ole enää - tai ainakaan tällä hetkellä - M. sillä päätin, ettei se sana, josta M tulee, ole sopiva kässärin työnimeksi, ja vaihdoin sen toiseen. Mutta on jotenkin vaikea myös vaihtaa toiseen kirjainlyhenteeseen, joten puhun nyt vain sitten romaanista.

Mutta on ihana ajatella, että ihan pian tämä työ on (ainakin vähäksi aikaa) tässä. Olen rakastanut tämän kirjoittamista, mutta se on kyllä jatkunut pitkään, ja palan halusta päästä kirjoittamaan jotain uutta. Uusia tarinoita, uusia hahmoja, uusilla tavoilla. Etenkin viime aikoina olen ollut aika kypsä tämän editointiin, mutta on hyvä, että minulla on ollut deadline jota kohti puskea, muuten vain jatkaisin muokkausta loputtomiin, koska ainahan sen saisi vähän paremmaksi. Nyt on kai opeteltava irtipäästämistä. Mutta voi ihanuus, jos kohta pääsen kirjoittamaan jotain uutta.

Ehkä menen nyt katsomaan Yle Areenalta loppuun elokuvan tanssinsa orjaksi jäävästä ballerinasta. Miten tuo kuulostaa niin samastuttavalta juuri nyt??

11 kommenttia:

  1. Onnea kilpailuun sekä kustannuskierrokselle.

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea ensinnäkin käsikirjoituksen valmistumisesta! :) Olet tehnyt ison työn. Kauneusvirheitä ja lauseita voi viilata ikuisesti, se homma ei katoa minnekään, mutta joskus on vain päästettävä irti. Kustantajat katsovat onneksi kokonaisuutta. :)
    Tsemppiä siis kustannuskierrokselle ja ennen kaikkea Otavan kilpailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän myös itselleni hokea, että kokonaisuutta katsotaan eikä kaiken tarvitse olla täydellistä. Tälle minusta paljastuneelle pikku perfektionistille on hyväksi, että on deadline. :-)

      Kiitos!

      Poista
  3. Mahtavaa, olen sinusta ylpeä! :) Onnea kustantamokierrokselle!

    Olen muuten aika hämmästynyt tuosta, että vielä vuonna 2015 on kustantamoja, jotka eivät ota vastaan käsiksiä sähköisessä muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vain tuo kisa, kyllä Otava tietääkseni muuten ottaa vastaan sähköisesti. Olettaisin, että tuollaisessa kirjoituskilpailussa käsikirjoituksia käydään läpi eri tavalla kuin normaalissa prosessissa, ja siihen toimii joistain käytännön syistä paremmin printattu versio. En nyt ryhdy tarkemmin spekuloimaan millä tavalla se poikkeaa, mutta olen varma, että siihen on syynsä.

      Poista
  4. Hurjasti tsemppiä sekä kilpailuun että kustantamokierrokselle!

    Mahtaakohan tuo lopussa mainittu elokuva olla Punaiset kengät? Katsoin sen kesällä ja se oli ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä, tarkoitin tosiaan Punaisia kenkiä, oli menossa viimeiset 2 tuntia kun elokuva oli vielä Areenassa, ja olin joutunut jättämään sen kesken kun se oli tv:ssä. Se on kyllä niin vietävän kaunis, varsinkin kun olen alkanut ihastua balettiin. :-)

      Poista
  5. Hienoa Malna! Tiesin sinun pystyvän tähän. :D :D

    Ylikriittisyys omaa kirjoittamista kohtaan on aika luonnollista. Muistan inhonneeni kisassa menestynyttä novellia pitkään, vaikka se oli päässyt palkintosijoille. Järki ei siis liity tähän touhuun yhtään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tiesin minäkin pystyväni, mutta on silti eri asia oikeasti päästä siihen. :-D Onneksi olen saanut syntymälahjaksi aimo annoksen päättäväisyyttä, joka ajaa tekemään tällaisia asioita silloinkin, kun en ole varma muusta kuin siitä, että näin olen päättänyt. :-) Kiitos vielä hurjasti avustasi kässärin kanssa!

      Poista
  6. Hei,
    Anteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi. Korko on 3% vuodessa.
    Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.

    Sähköposti: simondurochefort@gmail.com

    VastaaPoista