Paluu muuttotauolta ja "Olen hyvä jossain"-haaste

En ole ollut nyt pitkään aikaan blogimaailmassa mitenkään läsnä, mutta syynä on ollut tuo muutto. Ja se, etten melkein kahteen viikkoon saanut nettiä toimimaan uudessa kodissa. Olenkohan ikinä muuttanut tai vaihtanut nettiyhteyttä niin, että netti olisi sen jälkeen heti toiminut? Nyt piti käydä monta asiakaspalvelijaa läpi ennen kuin joku hoksasi, että ehkä minä vain tarvitsen uudemman modeemin (vanhan piti muka olla käypä täälläkin). Mutta nyt toimii ja langattomastikin (mikä on hyvä, koska datapistoke on sellaisessa osassa asuntoa jossa ei ole vielä mitään huonekaluja, joten langallisesti saa selän kipeäksi äkkiä).

Kirjoittaminen on muuttoa edeltävänä aikana ja näinä parina viikkona jäänyt aika vähiin, mutta ei onneksi kokonaan. Aloitin yhtä novellia, jonka taas kuvittelin menevän erääseen kirjoituskilpailuun mutta tuskin ehtii, mutta ehkä johonkin seuraavaan! Ja nyt äsken editoin M:ää ihan innoissan, vaikka muutama murheenkryyniluku edelleen tuntuu hankalalta saada järkevästi. Välillä vähän masentaa, kun tuntuu että kaikki muut kirjoittajatoverit ("kaikki muut" on siitä jännä ilmaus, että siitä jätetään vain pois kaikki ne, joihin määritelmä ei satu sopimaan) työstävät käsikirjoitusta toisensa perään, ja minä vain puurran tämän yhden parissa viidettä vuotta. Pitäisihän se jo saada maailmalle ja seuraavaa tulemaan jne. Mutta pitää nyt taas muistuttaa itselleni että nämä ovat yksilöllisiä asioita, ei pidä vertalla, ja uskon ainakin että M on nyt oikeasti tulossa paljon paremmaksi kuin jos olisin vaikkapa pitänyt kiinni siitä viimevuotisesta deadlinestani ja lähettänyt sen vuoden 2013 loppuun mennessä kustantajille. Mutta niin, pitää silti varoa etten jumita tämän kanssa kahdeksitoista vuodeksi niin etten uskalla päästää irti.

Koska viime viikkojen vähäisempi kirjoittaminen, muihin vertailu ym. on omiaan syömään itsetuntoa, eikä sellaiseen kannata jumittua, tähän väliin sopii mainiosti Vaarnan "Olen hyvä jossain"-haaste. Eli tarkoitus on listata vähintään viisi asiaa, joissa kirjoittajana on hyvä.

1. Sitkeys ja kärsivällisyys

Minulla ei selvästikään ole mitään ongelmia työstää samaa käsikirjoituksia vaikka vuosikausia, jos se tuntuu sitä vaativan! En tyydy liian vähään enkä luovuta heti kun tuntuu hankalalta, ja olen valmis olemaan kärsivällinen ja antamaan tekstille sen ajan mitä se vaatii. Tiedän, että tämä kirjoittaminen on pitkän aikavälin juttu, ja olen valmis tekemään sen kanssa töitä.

2. Ideat ja omaperäisyys

Minulla on ideoita vaikka kuinka, ja ne ovat yleensä sangen omaperäisiä. Toki kliseitäkin välillä riittää (eikä se ole aina huono asia, sillä kliseet ovat usein suosittuja syystä, ne pitää vain tehdä omalla tavalla eikä kopioida muita), mutta kaikki tarinani lähtevät jostain, joka on selkeästi minua ja omaani, ja useimpia ideoitani en ole nähnyt vastaavalla tavalla tehtynä muissa kirjoissa. Ja silti uskon, että niillä voi olla kaupallisenkin menestyksen mahdollisuuksia, sillä ne eivät ole niin outoja ettei kenelläkään kannata uskoa olevan niihin kiinnostusta.

3. Yksityiskohdat

Valitan usein että tekstini on liiankin pitkää ja rönsyilevää, mutta hyvänä puolena on, että ainakin yksityiskohtia löytyy, ja ne usein tekevät hahmot, paikat yms. eläviksi.

4. Hahmot

Olen todella hahmolähtöinen kirjoittaja ja rakastan hahmojani! Hahmosta lähtee jokainen tarina. Olen myös valmis työskentelemään heidän kanssaan ja kehittämään heitä, jos he eivät heti ala elää. Palautteen perusteella lukijatkin ovat kokeneet hahmot eläviksi, ovat sitten pitäneet yksittäisestä hahmosta tai eivät. Mielestäni myös hahmoni ovat aika omaperäisiä enkä kovin paljon ainakaan toista vain valtavirtakliseitä (vaikka okei, historialliseen tulee kirjoitettua vahvoja ja omapäisiä naishahmoja, mutta senkin teen omalla tavallani; naishahmoni ovat usein herkkiä ja naisellisia, oma tahto ja voima eivät estä sitä). Minulla ei ole myöskään tullut kirjoitettua romanttista paria jossa on uhkea dominoiva alfaurosmies ja heikko tahtonsa menettävä nainen, vaan todennäköisemmin tarinoissani esiintyy vaikka herkkä ja suloinen poika sekä pirteän tyttömäinen ja samalla vahva tyttö - tai kaksi herkkää ja suloista poikaa.

5. Dialogi

Olen saanut palautetta siitä, että kirjoitan hyvää dialogia ja että minun kannattaisi kokeilla näytelmienkin kirjoittamista (mikä onkin suunnitelmissani jossain vaiheessa). Dialogin kirjoittaminen on minusta hauskaa, ja mielestäni saan usein aika hyvin hahmoille omanlaiset puhetyylit ja äänet.

6. Tarinan kuljetus

Tämän kanssa olen tehnyt paljon töitä, sillä aiemmin tarinoissani oli lähinnä hahmoja jotka olivat kovasti sitä mitä olivat ja ehkä kehittyivät... johonkin? Mutta olen harjoitellut oikeasti tarinan löytämistä pelkän hahmokehityksen ja dialogin sijaan, ja ainakin kirjoituskoulutuksessa saamani palautteen perusteella olen siinä onnistunut, sillä juuri tarinan kuljetuksesta olen saanut useampaan otteeseen kehuja. Ja sen jälkeen, kun olen keskittynyt opettelemaan sitä että minulla on tarina, se syntyy aika luontevasti. Tunnistan usein, mihin tarinan pitää mennä, tai osaan tunnistaa milloin se ei ole vielä tarpeeksi selvillä.


Olisin ehkä voinut jatkaa listaa vielä pidemmälle, mutta en jaksanut. Olenpas minä hyvä! Tähän on hyvä lopettaa tältä illalta.

Välimerkkejä

Väsyväsyväsy kiirekiire. Töissä on tosi kiireistä ja stressaavaa, ja muutto painaa päälle eikä laatikoissa ole vielä ollenkaan tarpeeksi tavaraa eikä minulle ole ihan selvää kuka nuo kaikki kantaa... Minulla on huono kyky sietää stressiä ja jatkuvaa kiirettä, ja lopputuloksena on, että olen ihan puhki. Minusta tuntuu kuin minut olisi vedetty joidenkin raskaiden rullatelojen välistä ja puristettu ihan tyhjäksi ja litteäksi. Tai kuin olisin teksti josta on poistettu kaikki sananvälit ja välimerkit, koska siten mahtuu enemmän kirjaimia per sivu. Tuo jälkimmäinen on ehkä erityisen osuva tapa kuvata nykyistä tilannettani ja oloani, koska molemmissa on sama tulos: ei lopputuloksessa ole mitään järkeä tai järjestystä, mutta hei tehokkuus! Enemmän kirjaimia per sivu, kyllä se on tehokkaampaa! (Minusta tuntuu välillä että työ- ja talouselämää pyöritetään pitkälti tällä periaatteella, mutta mikäpä minä olen aiheesta mitään asiantuntevia kommentteja laukomaan.)

Myönnettäköön, että tällä hetkellä minun pitää kai syyttää itseänikin siitä, että yritän ahtaa niitä kirjaimia sivulle mahdollisimman paljon, koska itsehän minä tätä stressiä otan ja pelkään että muutto hajoaa jos kaikki ei ole laatikoissa jo eilen vaikka muuttoon on vielä yli viikko. Töiden suhteen minun on vaikeampi tehdä mitään monille päällekkäisille vaatimuksille, paitsi selittää ihmisille miksi ei onnistu, mutta omassa elämässäni voisin yrittää pitää järjen kädessä ja todeta, että vaikka kuinka on työt ja muutto niin on minun jossain vaiheessa levättäväkin.

Kirjoittaminen on jäänyt vähän sinne raskaiden telojen puristuksiin, vaikka sitä juuri kaipaan. Mutta äsken vietin vähän aikaa muistikirjan ja kynän kanssa. Tällä hetkellä kirjoittaminen tahtoo tapahtua siten. Ja voi kun se tuntui hyvältä. Tuntuu että päässä menivät jotkin palikat parempaan järjestykseen ja niitä sananvälejä ja välimerkkejä alkoi taas löytyä. Ja M:n editointikin kai näin eteni hiukkasen. Lisää tätä siis seuraaviinkin päiviin, on kiire tai ei.