Kirjoittajameemi!

Nyt kun minulla on vihdoinkin Aikaa, voisinkin täytellä tämän kirjoittajameemin, jota muutamat kirjoittajabloggaajat täyttivät kesän alussa. Meemi on lähtöisin Anna Hallavan blogista.

Missä kirjoitat yleensä?

Oman kirjoituspöytäni ääressä. Se sijaitsee makuuhuoneessani (minulla on nykyään kaksi huonetta! ajatella!) ikkunan ääressä, josta näkyy kaunis metsikkö. Tai siis näkyi ennen tätä julkisivuremonttia jonka takia siitä ei vieläkään näy yhtään mitään.

Kirjoituspöydän ääressä työstän ennen kaikkea pidempää kässäriä (siis lähinnä M:ää) tai novelleja (silloin joskus kun niitä teen) tietokoneella. Lisäksi kirjoittelen paljon käsin muistikirjoihin: tajunnanvirtaa, kuvauksia, kirjoitusharjoituksia, novelleja, kohtauskokeiluja jne. Näitä voin tehdä missä vain, ja kirjoituspöydän lisäksi lempipaikkoja ovat mm. olohuoneen mukava pehmoinen nojatuoli, ulkona puistonpenkillä, ja joskus jopa julkisissa kulkuvälineissä. Yhteen aikaan kirjoitin paljon (lähinnä hahmoluotausta ja uusien ideoiden kokeilua) bussissa aamulla matkalla töihin. Se loppui kuitenkin muuton jälkeen, koska nykyään menen eniten junalla, ja se on liian hälisevä ja ympärillä on liian monta ihmistä jotka voisivat nähdä mitä kirjoitan (jos saisivat käsialastani selvää), ja lisäksi aikaa ei ole tarpeeksi uppoutuakseni kirjoittamiseen.


Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Tähän asti olen kirjoittanut melko järjestyksessä alusta loppuun, tietokoneella yhdelle tai useammalle Word-asiakirjalle. Kirjoitan menemään, saatan asettaa tietyn sivu- tai sanamäärätavoitteen tai sitten vain vaatia itseäni kirjoittamaan jotain joka päivä, vähän elämäntilanteesta riippuen. En editoi ensimmäistä versiota kirjoittaessani, ja enimmäkseen varon edes lukemasta tekstiä uudelleen, jotta ei itsekritiikki pääsisi päälle. Ensimmäisen version teksti on hyvin kaukana valmiista, ja jos en ole varma pitäisikö jotain kirjoittaa, kirjoitan sen varmuuden vuoksi, ja näin tutustun hahmoihin yms.

Tätä varsinaista kirjoitusvaihetta yleensä edeltää monen kuukauden haudutteluvaihe, jossa "kävelytän tarinaa ympäriinsä" eli käyn pitkillä kävelylenkeillä ja kuvittelen sen kohtauksia, suunnittelen henkilöitä, pohdin vaihtoehtoja jne. Kävelylenkit eivät toki ole ainut paikka, joissa tarinaa mietin, se saattaa myös kasvaa tiskatessa, siivotessa, bussissa istuessa, musiikkia kuunnellessa tai ihan missä tilanteessa tahansa. Samalla teen suunnitelmia, kirjoittelen hahmojen taustoja, teen mahdollista taustatutkimusta jne. ja saatan kirjoittaa kokeeksi kohtauksia tai ajatuksia jonkun tietyn hahmon näkökulmasta oppiakseni tutustumaan heihin. 

En tiedä tuleeko tämä prosessi muuttumaan seuraavia käsikirjoituksia kirjoittaessa, sillä olen oppinut aika paljon M:n työstämisestä. Voi esimerkiksi hyvin olla, että seuraavia käsikirjoituksia kirjoitan vähemmän järjestyksessä. Haluaisin myös vähentää tuota "kaadetaan sinne kaikki mitä tulee mieleen" -lähestymistapaa, koska M:n ongelmiinhan kuuluu että se on ihan pirun pitkä, ja haluaisin että seuraavalla kerralla olisi vähemmän poistettavaa.


Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Hyvää tekstiä on syntynyt niin ensimmäisellä kuin viidennellä kerralla, niin tuntikausia keskittyen kuin aamulla puoli tuntia ennen töitä kirjoittaessa, niin kotona kuin ruuhkabussissa. Mutta yleisesti ottaen tarvitsen melko rauhalliset olosuhteet, jossa äänet eivät häiritse minua (ruuhkabussi toimii vain, jos taustalla kuuluu tasainen äänimatto, mutta ei jos vieressä joku puhuu puhelimeen tai takana teinit pohtivat äänekkäästi viikonlopun tapahtumia). Kirjoitan parhaiten joko aamulla/aamupäivällä tai alkuillasta. En pysty kirjoittamaan hirveän monta tuntia putkeen, vaan parin tunnin jälkeen tarvitsen taukoa, ja 3-4 tuntia on ylipäätään yleensä maksimi, mitä jaksan päivän aikana keskittyneesti kirjoittaa. Muina aikoina voin kyllä ideoida, suunnitella, kerätä aineistoa jne. Musiikkia kuuntelen kirjoittaessa vain harvoin, vaikka musiikilla on tärkeä rooli ideoinnissa ja suunnittelussa. Haluan mieluiten kirjoittaa avarassa tilassa tai sellaisessa, josta näkee ulos. Juon usein teetä kirjoittaessani, kuppi lämmintä juomaa tuo jotain henkistä tukea.


Jos voin itse valita, miten kirjoitan, eli esim. työ tai remontti ei ole häiritsemässä aikataulujani, tyypillinen kirjoituspäivä menee yleensä seuraavasti: alan kirjoittaa pian aamiaisen jälkeen. Parin tunnin jälkeen pidän taukoa ja käyn kävelyllä tai teen jotain muuta fyysistä. Saatan kypsytellä tarinaa siinä vaiheessa. Joko kävelyn jälkeen tai todennäköisemmin loppuiltapäivästä/alkuillasta palaan ehkä tarinan pariin vielä tunniksi tai pariksi.


Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

 Eri välineitä eri tarkoituksiin. Pidemmät käsikirjoitukset ovat tietokoneella, jossa niitä editoin. Käytän nykyään editointiin Scriveneriä, jossa tekstin rakenne on helpompi nähdä ja muokata kuin Wordissa, mutta en tiedä, haluanko käyttää sitä edelleenkään ensimmäisiin versioihin. Juuri tuo rakenteen selkeä näkyminen voi tuoda liikaa paineita ensimmäisiin versioihin, kun yksi tyhjä Word voi olla helpompi täyttää.

Olen myös kovasti harkinnut, että seuraavan käsikirjoituksen saattaisin kirjoittaa ensin käsin. Kuten jo mainitsin, kaikenlaista muuta - kuvauksia, harjoituksia, ideointia jne. - kirjoitan joka tapauksessa käsin muistikirjoihin. Muistikirjoille on kaikenlaisia vaatimuksia, kuten:
- sen pitää olla sievä ja inspiroivan näköinen, mutta ei niin hieno ettei siihen uskalla kirjoittaa mitä tahansa
- useimmiten kierrekantiset ovat parhaita, koska niistä voi repäistä sivut irti jos tulee kauheaa tekstiä; en juuri ikinä tee niin, mutta ajatus, että voin tehdä niin, helpottaa kirjoittamista
- paperin pitää olla tarpeeksi paksua; se voi olla viivoitettua tai blankoa, mutta viivat eivät saa olla liian lähellä toisiaan jos niitä on; blankosta pidän eniten, koska se tuntuu vapaimmalta, mutta on vaikea löytää sopivia
- muistikirjan on oltava joko kovakantinen tai ainakin riittävän vahva, jotta siihen voi kirjoittaa silloinkin kun ei ole kirjoituspöytää
-  muistikirjan on oltava tarpeeksi pieni, jotta sitä voi kuljettaa helposti mukana

Kynät ovat hankalia. Niiden pitää liukua paperilla tarpeeksi kevyesti, jotta käsi ei kipeydy ja kirjaimet tulevat selviksi, mutta lisäksi niiden pitää sopia käteeni hyvin ja olla vedenpitäviä. On yllättävän vaikea löytää tällaista. Pidän ilmeisesti kynää kiinni omituisen läheltä kärkeä, sillä useimmat löytämäni kuitukärkikynät yms. helposti liukuvat kynät on muotoiltu niin, että niissä on epämukava terävä reuna juuri siinä, mistä pidän kynää. Useimmat kuulakärkikynät taas liukuvat paperilla liian huonosti. 

Eniten käytän tällä hetkellä Parkerin kuulakärkikyniä, jotka maksavat Akateemisessa reilun kympin; ne liukuvat paperilla siedettävän hyvin, enkä toisaalta uskalla maksaa kynästä kauheasti enempää, koska hukkaan niitä kumminkin aina. Haluaisin kuitenkin jonkin paremmin liukuvan, etenkin jos päädyn kirjoittamaan seuraavan kässärin käsin. Faber-Castellilla on yksi suhteellisen toimiva vedenpitävä kuitukärkikynä, jota olen jonkin verran käyttänyt, joskin sen kärki on turhan leveä, mutta sekään ei sovi käteen ihan niin hyvin kuin saisi. Kaikenlaiseen tajunnanvirtaan ja harjoituksiin käytän paljon Stabilon kuitukärkikyniä, jotka ovat kuin tehdyt kädelleni ja lisäksi ilahduttavat minua monin eri värein. En kuitenkaan juuri uskalla käyttää niitä kässärin kirjoittamiseen, koska ne eivät ole vedenpitäviä (ks. kohta "juon teetä kirjoittaessani"). Ehdotuksia hyvistä kynistä saa esittää! Todennäköisesti ehdotuksenne eivät sovi käteeni, koska näin on useimpien muiden kehumien kynien laita, mutta voihan joukkoon osua jokin joka toimii.

Tietokoneesta vielä: Olen editoidessani ryhtynyt käyttämään Scriveneriä Wordin sijaan, mutta en tiedä, haluanko käyttää sitä edelleenkään ensimmäisiin versioihin. Scriveneristä tekee minulle hyvän editointityökalun se, että tekstin rakenne on helppo nähdä, mutta samasta syystä epäilen sen asettavan liian paljon paineita ensimmäisen version kirjoittamiseen. Yksi tyhjä Word voi olla helpompi täyttää. Olen myös kovasti harkinnut, että seuraavan käsikirjoituksen saattaisin kirjoittaa ensin käsin. Käsin kirjoittaessa ajatukset tuntuvat tulevan eri tavalla kuin tietokoneen näppäimistön ääressä, ja ehkä se hillitsisi pituutta ja tarkentaisi tyyliä, kun sanoja ehtisi harkita enemmän. (Minulla on vähän turhankin nopea kirjoitusnopeus koneella.) 


Mistä saat aiheesi?

Ihan mistä tahansa. Ei ole yhtä tai edes muutamaa selkeää vastausta. Yleensä tarina syntyy kahden eri elementin kohtaamisesta, ja se, miten päädyn näihin, voi olla hyvin monimutkaisten assosiaatioketjujen tulos, joka voi lähteä liikkeelle niin keskustelussa, teatterissa, kirjaa lukiessa, yksittäisestä sanasta, meditoidessa, päähän sattumalta tulleesta mielikuvasta. M:n syntyyn johti tuollainen monimutkainen assosiaatioketju, joka sai minut yhdistämään toisaalta erään 1800-luvulla olleen kulttuurillisen ilmiön, toisaalta pari hahmoa joihin liittyi nopeasti kolmas, ja miettimään mitä tämä yhdistelmä hahmoille tekisi. Muut seikat, kuten tarkempi aikakausi, paikka, muut ihmiset ympärillä, kerääntyivät sitten vähitellen.


En erityisemmin kirjoita omasta elämästäni, mutta hahmojeni tarina pyörii kyllä aina jonkin sellaisen tunteen tai teeman ympärillä, joka on itsellenikin tärkeä.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

M:n perusteella todella monta. Nyt on viides kierros tehty ja ainakin yhdelle on vielä tarvetta. Minulla tarina kasvaa ja syventyy paljon editointikierrosten aikana, ja käytän mielelläni siihen aikaa. Editointi ei ole pelkkää sanojen siirtelyä ja poistelua, vaan kirjoitan paljon kohtauksia kokonaan uusiksi; M:n tekstistä ei varmaan puoletkaan enää ole alkuperäistä, vaikka perustarina ei ole muuttunut alun jälkeen. Tulen raivoihini, kun klassikkokirjoista julkaistaan varhaisempia versioita mukamas kirjoittajan "alkuperäisenä ja aitona" käsikirjoituksena. Ikään kuin muokkauksen tarkoitus ei olisi nimenomaan tehdä tarinasta mahdollisimman paljon oma itsensä, se mitä sen on tarkoitus olla ja mitä ensimmäisillä kerroilla ei välttämättä täysin tavoittanut.

Toivon kyllä, että seuraavia käsikirjoituksia ei tarvitsisi muokata ihan näin pitkään, vaan olisin tästä jonkin verran oppinut.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?


Alku, keskikohta ja loppu. Ei, ihan tosissani, kaikissa on omat hankaluutensa. Olen ehkä kaikkein huonoin alkujen kanssa, tai ainakin M:n alun kanssa. Joillekin kirjoittajille alku avautuu tosi selkeänä, mutta minä kirjoitan enemmänkin tiettyjä tapahtumia kohti, ja on vähän hakusessa, miten niitä kohti tulisi lähteä, mitä alussa kertoa, keneen keskittyä jne.

Ennen keskikohdat tuottivat vaikeuksia, lähdin kovasti kirjoittamaan jotain ja sitten keskikohdassa oli sata sivua turhaa sälää ja haahuilua, kun en oikein tiennyt mitä olin tekemässä. Nyt olen paremmin oppinut kehittelemään tarinaani ja nautin keskivaiheista, mutta niissä on silti vaikeutensa: miten kehitellä asioita tarpeeksi ilman että keskikohta tulee täyteen turhaa sälää, miten saada jännitteet pysymään versiosta toiseen.

Loppu on hankalinta ihan lopun osalta, viimeisten lukujen ja kappaleiden suhteen, etenkin lausetasolla, ei välttämättä tarinankulun jne. kannalta. Minulla on taipumusta sellaiseen, mikä on kirjallisuuden vastine tietyn aikakauden klassiselle musiikille, jossa lopussa oli ihan mahdottoman paljon jylhiä toitotuksia ja rummunlyöntejä, codaa venyteltiin ties kuinka pitkään ja alkoi jo unohtaa millainen se perusmelodia olikaan. Kirjoitan TÄTTÄRÄTTÄTTÄTTÄÄ PUM-PUM, TÄRÄRÄRÄÄ, PUM-PUM-PUM-PUM-PUU TÄRÄRÄRÄÄ PUM-PUM-PUM-PUM TYTTYDYY-DYY-DYY-DYY-voisikohantämänjolopettaa? En siis tarkoita että lopussa olisi kauheasti räiskettä (en ole kovin action-kirjoittaja!) vaan Kovasti Yleviä Lauseita ja Hahmojen Merkityksellisiä Pohdintoja Ja Merkityksellisiä Kuvia. Teen vähän vastaavaa lukujenkin lopussa.