perjantai 20. maaliskuuta 2015

En jaksa edes keksiä hienoa otsikkoa.

Huh, onneksi tämä työviikko on ohi. Se on ollut jotenkin tosi syvältä. Mitään erityistä ei sinänsä ole tapahtunut, mutta on vain sellainen pidempiaikainen jatkuvasti stressaava vaihe, joka alkaa vähitellen kaivautua yhä syvemmälle olemukseeni, niin etten saa enää ollenkaan rentouduttua. Lisäksi vapaa-aikaankin on viime viikkoina kerääntynyt liikaa kaikenlaista kuormitusta, vaikka on onneksi mahtunut myös hyviä asioita kuten ihania kaveritapaamisia.

Viime viikonloppuna jo olin niin väsynyt, että jäseniä särki, tällä viikolla taas sain niskan niin jumiin, että yhdessä vaiheessa pää kääntyi toiselle puolelle vain noin 30 astetta.  Nyt ollaan sentään jo lähempänä normaalitilaa. Mutta iltaisin en saa nukuttua, koska en osaa rentoutua. Haluaisin vain käpertyä johonkin luolaan noin viideksi viikoksi ja teeskennellä, ettei maailmassa ole olemassa mitään muuta kuin lepo, ja välillä kirjat ja kirjoittaminen ja kirjoittamisesta puhuminen. Ja se on myös luolassa OK, että ensi viikolla mennään ystävien kanssa katsomaan Cinderellaa. Osittaiset auringonpimennykset ja tähtikirkkaat illat ovat myös jees. Mutta näin muuten koko maailma voisi jäädä pois vähäksi aikaa, kiitos vain.

On monia asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta mieli on liian väsynyt muotoillakseen sanoja.

Viime aikoina kirjoittaminen on jäänyt turhan vähälle, vain muutamia hetkiä jolloin puuhastelen pieniä aikoja kässärin parissa. Mutta niistä pienistäkin hetkistä tulee hyvä mieli. Kun teen edes jotain sen kanssa, sielu pysyy elossa. Lisäksi teen asioita sen kanssa silloinkin, kun en ole näppäimistöllä. Romaanin ajattelu on ollut tosi tärkeä henkireikä tällä viikolla. Samoin se, että olen lukenut Jessica Brockmolen ihanaa Kirjeitä saarelta ja se on herättänyt henkiin erään jonkin aikaa hautuneen tarinaidean, ja olen löytänyt siihen vaikka mitä. Taas yksi ehdokas seuraavaksi kässäriksi. Olisi ihanaa, jos loppukeväästä/kesällä, kun aion pitää M:lle koelukutaukoa, saisin aloitettua jotain kokonaan uutta kässäriä. Olisi ihanaa vain naputella tuulispäänä menemään jotain ihan uutta. Ja sitten olla useampi tarina joiden parissa työskennellä. Nytkin tekisi välillä mieli tehdä jotain uutta, mutta M pitää otteessaan. Tarvitsisin enemmän kirjoitusaikaa.

On kuitenkin ollut ihanaa tajuta, että ihan oikeasti minä olen edistynyt. Tekstin ensimmäisessä osassa ei ole enää kovin paljon editoitavaa jäljellä.

Nyt taidan mennä hetkeksi kävelylle ennen kuin tulee pimeä. Sitten tekisi mieli syödä jotain epäterveellistä ja katsoa tv:tä. Luultavasti kuitenkin vain paistan munakoison ja halloumin tähteet ennen kuin menevät huonoksi. Se on kumminkin hyvää, vaikka onkin paljon pizzaa terveellisempää (onneksi juusto sentään on kyseenalaista). Ja on minulla pakastimessa ihan törkeän hyvää jätskiä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti