sunnuntai 3. marraskuuta 2013

NaNoWriMon aloittamisen iloja

Kuten aloitusviestissäni mainitsinkin, päätin osallistua tänä vuonna NaNoWriMoon. Tarkoitus ei oikeastaan ollut. Minulla on kesken jo monta vuotta tekeillä olleen romaanikäsikirjoitukseni editointi, jossa tahtoisin ihan oikeasti tulla lähikuukausina päätökseen. Toisaalta työ vie hirveästi energiaa niin etten saa tuossa romaanin editoinnissakaan edettyä sitä vauhtia kuin haluaisin. Mutta yhtäkkiä sain viime viikolla idean että haluaisin tarttua erääseen mielessäni pitkään olleen tarinaan ja vain kirjoittaa sen, huolehtimatta liikaa laadusta. Heti sen jälkeen tajusin, että NaNoWriMohan alkaa reilun viikon päästä... Ja sitten innostuin ajatuksesta enkä kyennyt siitä enää luopumaan, vaikka kuinka yritin puhua itselleni järkeä. Joten tässä sitä ollaan.

Loppujen lopuksi tuntui, että juuri tuo päivätyön kanssa uupuminen ja energian puuttuminen romaanin editointiin voi olla se syy, miksi tarvitsen juuri NaNoa. Ikävöin sellaista kirjoittamista, johon voi vain hypätä suin päin pää edellä ja pitää hauskaa hermoilematta, onko tämä nyt hienoa ja kuka sellaista haluaisi lukea. Kaipaan kirjoittamisen huvia ja iloa. Ei niin että tuon pitkäaikaisen romaanini kanssa ei olisi hauskaa - minä kirjoitin sen kaikista sellaisista aineksista joita itse halusin tarinaani ja olen nauttinut siitä kovasti, ja olen siitä onnellisessa asemassa oleva kirjoittaja, että nautin sekä ensimmäisen version kirjoittamisesta että editoinnista. Mutta on neljännen tai viidennen muokkauskierroksen läpikäyminen (ateljeekriitikoiden kommentit mielessä) silti hyvin erilaista kuin ensimmäiseen versioon heittäytyminen pelkästä silkasta huvista ilman mitään muuta päämäärää kuin saada kirjoitettua se itse tarina jonkinlaiseen muotoon, ja ehkä vielä saavuttaa 50 000 sanan kuukausitavoite.

Ja näiden ensimmäisten kolmen päivän perusteella tämä tuntuu toimivan. Tilanne ehtii toki muuttua vielä moneen kertaan ennen marraskuun loppua - jännitän jo sitä miten ensi viikolla sujuu, kun yritän tehdä NaNoa työn ohessa - mutta ainakin nyt minulla on ollut huisin hauskaa ja tuntuu, että minulla on paljon enemmän energiaa kun kirjoitan tätä, ei suinkaan vähemmän. Olen n. 1700 sanaa tavoitteesta edellä eli minulla on päivän verran puskuria, kun työviikko alkaa. Ja jotenkin elämänilo, usko itseeni ja tunne siitä että käytän aikaani johonkin itselleni tärkeään, on palannut. Ja kun tänä iltana kokeilin vähän sen neljännellä kierroksella olevan romaanini editointia taasen, huomasin että se sujui taas paljon mukavammin (pitäisi keksiä jokin työnimi vihdoin, nyt se saa olla tageissakin "pitkäaikainen romaanini"). Ehkä NaNo palautti siihenkin iloa, ja kykyä suhtautua siihen vähän kevyemmin sen sijaan että yrittäisin yhtä aikaa miellyttää kaikkia. Ehkä tauko ja jonkin muun kirjoittaminen teki hyvää. Luulen että minulle muutenkin sopisi paremmin, että tekeillä olisi yhtä aikaa ainakin pari erilaisessa vaiheessa olevaa tekstiä. Täytyy testata tätä teoriaani lähivuosina.

NaNostani sen verran, että se on historiallista fiktiota kuten tarinani usein (fantasiaan menevääkin tulee välillä kirjoitettua). Ihmissuhteet ja henkilöiden oman tien löytäminen ovat pääosassa enemmän kuin aikakauden tapahtumat, mutta ajan kulttuuri ja odotukset vaikuttavat siihen miten noita ihmissuhteita ja oman tien löytämistä voi tehdä. Ja asetelma on sellainen, että lemmenkohtauksilla ja haltioituneilla luonnonkuvauksilla saa helposti lisättyä sanamääriä... Mainio tapa kokeilla jälleen NaNoa siis!Toimin  joidenkin historiallisen romaanin kirjoittamisen järkevien periaatteiden vastaisesti, koska en ole ehtinyt tehdä paljon yhtään tutkimusta, koska tähän asti tarina oli vain yleisen ideoinnin tasolla enkä ollut edes päättänyt aikaa ja paikkaa ennen kuin tällä viikolla. Toisaalta tämä tosiaan riippuu lähinnä aikakauden tavoista, kulttuurista ja moraalisista odotuksista, ja koska tarina sijoittuu suunnilleen samaan aikakauteen ja samantyyppisten yhteiskuntaluokkien pariin kuin tuo pitkäaikainen romaanini, noista asioista minulla on ihan hyvä käsitys. Enkä edes tiedä vielä haluanko tätä yrittää muokata julkaistavaksi asti. Haluan vain kirjoittaa sen.

Jos sitten haluan muokata sen julkaisukuntoon, päädyn oman kokemukseni mukaan kuitenkin kirjoittamaan vaikka kuinka monta kohtausta kokonaan uusiksi, joten sitten niistä muista historiallisista yksityiskohdista ehtii huolehtia. Kokemus kertoo senkin, että tiedän paremmin mitä historian yksityiskohtia ylipäätään tarvitsen, kun hahmoni ovat kertoneet sen minulle ensimmäisessä luonnoksessa. Joten kokeilenpa tällaistakin lähestymistapaa.

Tein NaNoWriMon ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja silloin voitin eli sain ne 50 000 sanaa kirjoitettua, vieläpä hyvissä ajoin. Siitä minulle aukeni jonkinlainen kultakaivos: olin lapsesta asti haaveillut kirjoittamisesta, mutta teinivuosista alkaen olin ollut jonkinlaisessa yleisessä blokissa ja sain vain vähän kirjoitettua enkä uskonut olevani tarpeeksi hyvä siihen. Nyt tajusin, että minähän voin kirjoittaa! Ja että siinä kirjoittaessa oppii! Sen jälkeen minulla ei ole ollut juurikaan vaikeuksia kirjoittaa, vaikeuksia on enemmän vain löytää aikaa kaikelle sille haluamalleni kirjoittamiselle. En ole moneen vuoteen NaNoillut, mutta ehkä tämä auttaa nyt myös siinä, että huomaan kuinka sille kirjoittamiselle voi päivätyöstä huolimatta löytää aikaa. Toivotaan!

Ja jos joku kanssananoilija haluaa lisätä Writing Buddyksi, olen siellä sivustolla myös Malna.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä tuo sinun nanoilualkusi! Toivottavasti jatkuu samoin, onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toistaiseksi on edennyt ihan hyvin, vaikka viikolla meinaa tulla aina sellaisia päiviä jolloin ei niin paljon ehdi kirjoittaa. Mutta viikonloppuisin ehtii kiriä. ;-) Toki välillä epäröin, onko tässä mitään järkeä, mutta ainakin nautin siitä, mikä on jo hyvä juttu.

      Poista
  2. Nano on tosiaan virkistävää pitkän editointiprosessin jälkeen. On tärkeää kirjoittaa välillä myös ilman liiallista itsekritiikkiä, koska muuten kirjoittamisesta ei kohta enää nauti.

    Plus minä olen ainakin huomannut, että monen kässärin kirjoittaminen lomittain auttaa pysymään hommassa virkeänä, innostuneena ja skarppina. Kässäreille myös saa näin sitä paljon mainostettua "lepoaikaa" ilman, että tarvitsee itse jättää kirjoittamista kokonaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NaNo oli alunperinkin (silloin monta vuotta sitten) ihan mahtava siihen, että opin kirjoittamaan pitkää tekstiä pysähtymättä liikaa kritisoimaan sitä ja päästämättä sisäistä editoijaa vielä valloilleen. Ja luulen tosiaan että minulle sopii useamman kässärin välillä vaihtelu myös. Olen tuota romaaniani editoinut jo pitkän aikaa, ja olen sen ohella välillä kirjoittanut esim. novelleja, jolloin on tullut vaihtelua, mutta viime kuukausina niitä ei ole syntynyt, joten on tullut vähän kyllästymispiste vastaan yhden ja saman jatkuvassa tekemisessä. Minulla olisi kunnianhimo saada se valmiiksi joskus piakkoin, mutta jos ei onnistu ilman että kirjoitan välillä jotain ihan muuta, niin sitten on vain parempi tehdä niin kuin onnistuu. :-)

      Poista
  3. Nano on samaan aikaan järjetöntä että huisin hauskaa. :) Sanoja tulee kummasti, kun on "pakko". Minulla on kans monia kirjoitusprojekteja kesken yleensä yhtä aikaa, mutta nanon aikaan muut saavat olla syrjässä. Historiallinen romaani kuulostaa kunnianhimoiselta genreltä, nostan hattua kaikille jotka jaksavat ryhtyä siihen (itse kirjoitan lähinnä nykyaikaan sijoittuvia juttuja)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ikimaailmassa osaa kirjoittaa mitään nykyaikaan sijoittuvaa. :-P (Paitsi real person slashia, mutta shhh.) Tuo historiallinen on vain valikoitunut omaksi lajikseni luonnostaan. Kirjoittaminen oli monta vuotta jotenkin hankalaa sen takia, etten ikinä löytänyt minua tarpeeksi kiinnostavia juonia nykyajasta, yritin kirjoittaa fantasiaa mutta en oikein osannut luoda maailmoja, ja ajattelin että historiallista en uskalla alkaa kirjoittaa kun sitten pitäisi lukea hillitön pino taustatutkimusta jotta osaisin kuvailla maailman uskottavasti... Ja lopulta sitten vain totesin, että OK, muut lajit eivät luonnistu, kaikki tarinat mielessäni sijoittuvat luonnostaan johonkin vanhaan aikaan, ja itse asiassa nautin mielettömästi historian lukemisesta, joten... antaa mennä vain. Mutta on siinä sen lähdekirjallisuuden kanssa oma tekemisensä. Vaikka toisaalta kirjoitan kuitenkin enemmän hahmoista ja heidän elämästään kuin yritän väkisin ripotella tekstin täyteen historiallisia faktoja. Oppikirjat ovat muualla, minä yritän vain huolehtia siitä että hahmot elävät kokonaisessa ja uskottavassa maailmassa...

      Tosin voi olla, että joskus koetan silti saada sitä fantasiaakin aikaiseksi. Mutta nykyaika tuntuu toistaiseksi liian pelottavalta aiheelta. :-P

      Poista