torstai 26. kesäkuuta 2014

Teetä ja kirjoittamista

Olen hyvin innokas teenjuoja. Sitä lajia, jolla on kaapeissaan vähintään tusina eri pakettia irtoteetä ja joka käy lempiteekaupoissaan nuuhkimassa uusia teelaatuja ennen kuin täydentää varastojaan, ja joka osaa katsoa vedestä milloin sen lämpötila on sopivaa sille vähän hienommalle vihreälle teelle - no, ainakin välillä.

Välillä minulle tulee henkinen tarve juoda teetä. Esimerkiksi nyt on sellainen olo. Tämän koko päivän jälkeen tuntuu siltä, että koko sieluni ja henkinen ja fyysinen olemukseni huutavat kunnon höyryävää teekupillista. Ihan oikeaa teetä eikä vain yrttihauduketta tms. Vahinko, että olen myös aika herkkä kofeiinille, enkä kerta kaikkiaan uskalla juoda tähän aikaan kofeiinillista teetä, koska yöllä olisi kiva nukkuakin. No, lipitän nyt sitten yrttihauduketta, lämmin kuppi on kuitenkin jo jotain.

Olen myös huomannut aika tehokkaasti addiktoineeni itseni teenjuontiin kirjoittaessa. Olen viime aikoina jatkanut sitä aamukirjoittamista ennen töihin menoa, ja totesin yhtenä aamuna, etten kerta kaikkiaan kyennyt aloittamaan kirjoittamista ennen kuin tee oli ainakin hautumassa. Ei sitä ole aina pakko juoda (vaikka yleensä se jossain vaiheessa tulee juotua), mutta höyryävä kuppi täytyy ainakin olla siinä käden ulottuvilla, turvaa tuomassa.

Muuten minulla ei ole mitään ihmeellisiä rutiineja, jotka pitäisi tehdä ennen kirjoittamista. Kirjoitan erilaisissa paikoissa, erilaisina aikoina. Välillä tietokoneella ja välillä käsin. Viime aikoina olen huomannut, että tekstiä syntyy paremmin käsin, jostain syystä. En kuuntele juuri ikinä musiikkia kirjoittaessani, koska olen sellainen ihminen, joka kiinnittää liikaa huomiota musiikkiin eikä sitten enää pysty kunnolla keskittymään kirjoittamiseen. Musiikki kyllä inspiroi minussa usein tarinoita, hahmoja ja kohtauksia ja käytän sitä paljon ideoinnin seurana. Mutta itse kirjoittaminen tapahtuu useimmiten ilman musiikkia.

Onko teillä muilla jotain tiettyjä rituaaleja tai rutiineja, jotka liittyvät kirjoitustapahtumaan? Pitääkö olla tee- tai kahvikuppi juotuna, meditaatiot tehtynä, oikeat rannekkeet kädessä tai pehmopupu seuraamassa kirjoitusprosessia? Tarvitaanko oikeaa soittolistaa soimaan, tai syntyykö teksti parhaiten tietyn ikkunan ääressä?

Tuo lähes joka-aamuinen kirjoittaminen on tuntunut hyvältä. En välttämättä kirjoita erityisen paljon, ehkä vain puoli tuntia, mutta on ihan eri asia kirjoittaa puoli tuntia aamulla täysissä sielun ja ruumiin voimissa kuin kirjoittaa se vaikka tähän aikaan illasta pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen. Tiedän etten millään saisi kaunokirjallista tekstiä aikaan tämänhetkisessä tilassani, ainakaan paljon. (Nyt kun kirjoitin tuon, alkoi tietysti heti haluttaa koettaa.) Mutta aamuisin saan oikeasti kirjoitettua. Ja sitten minusta tuntuu oikeasti kirjoittajalta. Koska kirjoittaja on ihminen joka kirjoittaa. Ja minä kirjoitan. Ehkä vain puoli tuntia tai kolme varttia päivässä, mutta kirjoitan.

Blogia tuli tarve päivittää nyt siksi, että oli yksinäinen olo ja tahdon yhteyttä ihmisiin. On oikeastaan rasittavaa tulla työpäivän jälkeen netin ääreen, kun töissä olen jo enimmäkseen ollut koneella koko päivän. Mutta huomaan, että aina, kun en ole vähään aikaan nähnyt livenä kavereita, minulla alkaa olla työpäivän jälkeen olla valtava tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin kuin työkavereihin. Työkaverini ovat ihan mukavia ja olen töissä kahvi- ja ruokatauoilla melkoisen sosiaalinen. Silti jos olen ollut pitkään tekemisissä vain työkaverien kanssa, minulla on valtavan yksinäinen olo. Töissä sosiaalisuus menee kuitenkin pitkälti pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Puhutaan niistä asioista, joista kaikki voivat puhua. Töistä, uutisista, jalkapallokisoista, viikonloppusuunnitelmista, siitä mennäänkö joskus töiden jälkeen baarikierrokselle. Minulla vieläpä tietyissä suhteissa on vaikeuksia kuulua niihin "kaikkiin". En esim. katso jalkapalloa tai juo alkoholia. No, täytyy nyt tarkentaa että on meillä aika monipuolisia keskusteluja, mutta silti tuntuu, että kokonainen olemisen ja kokemisen kenttä, joka minulle on valtavan tärkeä ja suuri osa elämää, jää katveeseen.

Mutta niin, vaikka ne ihmiset ovat kuinka mukavia, minulla on usein sen jälkeen valtava tarve päästä hetkeksi maailmaan, jossa on normaalia puhua kirjoittamisesta, kirjoista, luonnon kauneudesta, musiikista, teatterista... Minun ihmisteni luokse edes virtuaalisesti. Siksi on niin tärkeää päästä lukemaan tiettyjen kavereiden Facebook-päivityksiä, juttelemaan edes ohimennen jostain kiinnostavasta jonkun kanssa, lukea ja kommentoida blogeja tai kirjoittaa tänne. Kiitos teille hyvät lukijat ja bloggaajatoverit, tekin olette minun ihmisiäni.

10 kommenttia:

  1. Aamuhan ei voi käynnistyä ennen kuin on saanut keitettyä teet. Se on mahdottomuus! Kirjoitusrutiineja ei sen pahemmin ole. Mikä aika päivästä tahansa käy, mutta parhaiten yleensä aamupäivä, jos saan olla yksin, tai hyvin, hyvin myöhäinen ilta. Tee on silti aina mukana kuvioissa. Sille on omistettu pari hyllynleveyttä kaapista :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse yrittänyt vähän vähentää teenjuontiani jotta kofeiinin määrä pysyisi aisoissa, joten aamutee ei enää ole välttämättömyys, mutta kirjoitustee näköjään on. Ja töissä tarvitsen säännöllistä teetä voidakseni keskittyä. Se on yleensä myös hyvä tapa lahjoa itselleni motivaatiota sellaiseen hommaan joka ei oikein innosta.

      Minullakin on teetä suunnilleen tuon verran, tosin ne ovat tällä hetkellä hyvin epäjärjestyksessä. Pitäisi tehdä kaunis siisti värikoodattu järjestys. :-)

      Poista
  2. Vau! Varsin samanlainen meininki minulla ja teellä. Tosin kesä (ja erityisesti se, että olen jälleen muuttanut sohvalle kirjoittamaan) rajoittavat hieman teenjuomistani. Ja minulle kelpaa "oikean" teen lisäksi kyllä mate ja rooibos, joka on iltateetäni. Ja Yogi-teet! Usein teelleni kyllä käy kirjoittaessa niin, että juoma jäähtyy vierelläni, mutta aina se tulee juotua. Siinäkin mielessä tee on parempaa kuin kahvi (sen lisäksi, että maistuu paremmalta), että sitä voi juoda viileänäkin. :)

    Musiikki on toinen kirjoittamisaddiktio. Viime aikoina olen editoidessa kuunnellut repeatilla yhtä käsikseen oleellisesti liittyvää klassista sävellystä (kuulostaa elegantinta, mutta ei ole).

    Työkavereistakin olen osittain samaa mieltä, vaikka meillä töissä porukka on hieman tiiviimpää, käydään porukalla ajamassa kartingia, järjestetään pokeri-iltoja ja ravintolailtoja. Puhutaan monista asioista, mutta kirjoittamisesta kyllä ei. Luulen, että työkaverini eivät tajuaisi ollenkaan. Pitäisivät minua outona haihattelijana. :D

    Blogimaailma on ihana, täällä on mahtavia tyyppejä ja on mahtavaa puhua kirjoittamisesta muiden asiasta innostuneiden kanssa. (Olen edelleen järkyttynyt, että vielä reilu kaksi vuotta sitten en tiennyt, että on muitakin kirjoittajia, jotka suhtautuvat asiaan intohimoisesti, vaikka eivät olekaan julkaisseet mitään.) Toki livenäkin pitää välillä nähdä ihmisiä, mutta minunkin ystäväni asuvat niin kaukana kaikkialla Suomessa, että virtuaalisesti tulee pidettyä paljon enemmän yhteyttä.

    Sori, hieman syrjähtelevä kommentti, mutta syytän kellonaikaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä juon myös rooibosta ja yrttihaudukkeita (muuten kaikki kuumat juotavat klo 18 jälkeen jäisivät pois, ja se olisi surullista), mutta joihinkin tiettyihin teetarpeisiin tuntuu, että sen pitää olla nimenomaan niitä teepensaan lehtiä. Värillä ei väliä. :-D

      Olen joskus työpaikalla maininnut kirjoittamisesta, mutta se on aina ohitettu sanaa sanomatta, yhtä ihmistä lukuunottamatta joka onkin eniten omanhenkiseni ihminen siellä.

      Minulla oli edellisinä vuosina kirjoituskurssin kautta kirjoittavia tuttuja joilta saada vertaistukea ja joiden kanssa tuntea yhteenkuuluvuutta, mutta kun se loppui, aloin todella kaivata sitä, että saisi olla säännöllisesti yhteydessä muiden intohimoisesti kirjoittavien kanssa. Blogimaailma oli todellinen pelastus siihen. Minulla on nykyään joitain ystäviä samassakin kaupungissa, mutta monet ovat kauempana, joten sosiaalinen media, sähköpostit ja kirjeet ovat aika olennaisia osia sosiaalista elämääni.

      Poista
  3. Minäkään en voi kuunnella musiikkia kirjoittaessa. Se häiritsee liikaa. Mutta muuten kyllä inspiroidun musiikista ja joskus olen jopa muokannut juonta jonkun yhden kappaleen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla. On ollut jännä tajuta miten monet kirjoittavat musiikkia kuunnellen, kun itselleni se ei tosiaan onnistu. Mutta samalla musiikki vaikuttaa hyvin paljon kirjoittamiseeni! Se vain nautitaan erikseen. ;-)

      Poista
  4. Kyllä rutiineja löytyy täältäkin suunnalta. Minulla on valitettavasti kirjoittaessani syntynyt pahoja tapoja, jotka pidemmän päälle rappioittavat kuntoani. Ensinnäkin tykkään napostella kirjoittaessani kaikennäköistä pientä ja epäterveellistä, esimerkiksi Toffifeetä. Toiseksi nautin valkoviinistä viikonloppuna kirjoittaessani. Urheilu jää usein hyvän flow aikana täysin syrjään, joten mikäli haaveilen pitkästä kirjallisesta urasta, minun on muutettava toimintatapojani. Olen luonteeltani aikamoinen hedonisti. Yleensä röhnötän sohvalla tai sängyllä kirjoittaessani. Pöydän ääressä kirjoittaessani nostan poikkeuksetta jalat pöydälle ja nostan läppärin syliin. En kykenisi kirjoittamaan "työasennossa" luovaa tekstiä. Tämäkin on pieni haitta, sillä usein selkäni kipeytyy muutaman tunnin kirjoittamisen jälkeen.
    Musiikkia kuuntelen aina! Se on välttämättömyys ja nautinto, joka tekee tekstistäni elävän mielessäni. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, näen kässärin tapahtuman kuvina mielessäni. Oma elokuvani tarvitsee tietenkin leffamusat taustalle.

    Tiedän muuten tunteen, kun haluaa puhua kirjoittamisesta luonnollisena asiana, eikä ole ketään jolle puhuisi. Siksi minäkin kirjoitan blogia. Kasvotusten kuitenkin pelkään keskustella toisten harrastajien kanssa. Pelkään, ettei minulla yhtäkkiä olisikaan mitään järkevää sanottavaa, tai käy ilmi, että olen totaalisen tietämätön asioista tai kirjoista, joista kaikkien harrastajien pitäisi osata keskustella.
    Tietyllä tapaa tämä harrastus on yksinäistä puuhaa. Joskus se harmittaa, joskus helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on taipumus napostella kirjoittaessani, vaikka viime kuukausina olen saanut sitä vähentymään. Mutta etenkin pimeään vuodenaikaan sillä on tapana taas iskeä. Se on myös NaNoWriMossa joskus hyvä tapa lahjoa itseä. "Saat palan tuota hyvää suklaata, kun kirjoitat vielä 200 sanaa." Itse en juo käytännössä ollenkaan alkoholia (siis koskaan ikinä), joten sen haitat sentään jäävät pois. Täytyy kyllä sanoa työasennoista, että kyllä se selkä istuessakin kipeytyy muutaman tunnin jälkeen! Ainakin jos päivätyökin tehdään lähinnä tietokoneella. Tarvitsisin sähköpöydän tänne kotiin... Itse onneksi kaipaan kirjoittamisen lomaan kävelylenkkejä. Suurin ongelma on se, että työn ohessa kirjoittaminen tarkoittaa usein, että pitää valita kirjoittamisen ja liikunnan välillä.

      Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kannattaa rohkeasti uskaltautua tapaamaan muita kirjoittajia kasvotusten. En usko, että on mitään sellaisia asioita ja kirjoja, joita ihan kaikki tuntevat ja pitävät outona, jos toinen ei tunne. Useimmat tapaamani kirjoittajat ovat ystävällistä porukkaa jotka pitävät siitä, kun tapaavat toisia kirjoittajia. Toisenkinlaisia mahtuu toki joukkoon, mutta ne voi sitten jättää omaan arvoonsa. Mutta blogissa on usein helpompi tutustua, ainakin kun kirjoittajat ovat usein vähän ujoa ja introverttia porukkaa - blogissa on helpompi miettiä ensin miten jotain sanoo, ja uskaltaa kommentoida ja tuoda omia ajatuksiaan esille. Oma sosiaalisuuteni on aikuisiällä lisääntynyt eksponentiaalisesti nimenomaan siten, että olen ensin tutustunut ihmisiin netissä yhteisten kiinnostusten kautta (ovat ne sitten fandom-juttuja tai kirjoittamista) ja sitten tavannut heitä livenä, ja näin olen oppinut luottamaan livesosiaalisuuteeni enemmän muutenkin.

      Poista
  5. Rituaaleja... hm... en tiedä. Teetä juon välillä, mutta se ei liity kirjoittamiseen sen kummemmin. Nykyään pidän joistan teestä, vaikka yleisesti ottaen sekä tee että kahvi ei kumpikaan ole kovin hyvää, mutta koska en juo kahvia, tee on se mitä yleensä tajotaan ja olen tottunut juomaan.

    No tykkään siitä että asunto on siivottu ennen kuin kirjoitan, muuten sotkuisuus häiritsee keskittymistäni. Ja radio on aika usein taustalla, vaikka musiikkia en tarkoituksellisesti yleensä kirjoittaessani kuuntele.

    Ja blogimaailma on ihana asia tosiaan, täältä löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa puhua kirjoittamisesta, ja muustakin, ja vaikka itse käyn myös yhdessä livekirjoituspiirissä, niin koen täällä tutustuneeni enemmän ihmisiin kuiteskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, mutta oletko saanut todella hyvää teetä? [tähän kohtaan pitkä selitys siitä miten teen laatu ja haudutusveden lämpö vaikuttavat todella paljon makuelämykseen ja miten Liptonin Yellow Label tehdään parempien teelaatujen roskasta eivätkä ne muutkaan pussiteet yleensä mitään makunautintoja ole kun on tottunut Hyvään Teehen]

      Minäkin tarvitsisin tuollaisen että asunnon pitäisi olla siisti ennen kuin voisin alkaa kirjoittaa. Nykyään se ei sitä ole... Ei ole ollut todella pitkään aikaan...

      Poista