NaNoWriMon aloittamisen iloja

Kuten aloitusviestissäni mainitsinkin, päätin osallistua tänä vuonna NaNoWriMoon. Tarkoitus ei oikeastaan ollut. Minulla on kesken jo monta vuotta tekeillä olleen romaanikäsikirjoitukseni editointi, jossa tahtoisin ihan oikeasti tulla lähikuukausina päätökseen. Toisaalta työ vie hirveästi energiaa niin etten saa tuossa romaanin editoinnissakaan edettyä sitä vauhtia kuin haluaisin. Mutta yhtäkkiä sain viime viikolla idean että haluaisin tarttua erääseen mielessäni pitkään olleen tarinaan ja vain kirjoittaa sen, huolehtimatta liikaa laadusta. Heti sen jälkeen tajusin, että NaNoWriMohan alkaa reilun viikon päästä... Ja sitten innostuin ajatuksesta enkä kyennyt siitä enää luopumaan, vaikka kuinka yritin puhua itselleni järkeä. Joten tässä sitä ollaan.

Loppujen lopuksi tuntui, että juuri tuo päivätyön kanssa uupuminen ja energian puuttuminen romaanin editointiin voi olla se syy, miksi tarvitsen juuri NaNoa. Ikävöin sellaista kirjoittamista, johon voi vain hypätä suin päin pää edellä ja pitää hauskaa hermoilematta, onko tämä nyt hienoa ja kuka sellaista haluaisi lukea. Kaipaan kirjoittamisen huvia ja iloa. Ei niin että tuon pitkäaikaisen romaanini kanssa ei olisi hauskaa - minä kirjoitin sen kaikista sellaisista aineksista joita itse halusin tarinaani ja olen nauttinut siitä kovasti, ja olen siitä onnellisessa asemassa oleva kirjoittaja, että nautin sekä ensimmäisen version kirjoittamisesta että editoinnista. Mutta on neljännen tai viidennen muokkauskierroksen läpikäyminen (ateljeekriitikoiden kommentit mielessä) silti hyvin erilaista kuin ensimmäiseen versioon heittäytyminen pelkästä silkasta huvista ilman mitään muuta päämäärää kuin saada kirjoitettua se itse tarina jonkinlaiseen muotoon, ja ehkä vielä saavuttaa 50 000 sanan kuukausitavoite.

Ja näiden ensimmäisten kolmen päivän perusteella tämä tuntuu toimivan. Tilanne ehtii toki muuttua vielä moneen kertaan ennen marraskuun loppua - jännitän jo sitä miten ensi viikolla sujuu, kun yritän tehdä NaNoa työn ohessa - mutta ainakin nyt minulla on ollut huisin hauskaa ja tuntuu, että minulla on paljon enemmän energiaa kun kirjoitan tätä, ei suinkaan vähemmän. Olen n. 1700 sanaa tavoitteesta edellä eli minulla on päivän verran puskuria, kun työviikko alkaa. Ja jotenkin elämänilo, usko itseeni ja tunne siitä että käytän aikaani johonkin itselleni tärkeään, on palannut. Ja kun tänä iltana kokeilin vähän sen neljännellä kierroksella olevan romaanini editointia taasen, huomasin että se sujui taas paljon mukavammin (pitäisi keksiä jokin työnimi vihdoin, nyt se saa olla tageissakin "pitkäaikainen romaanini"). Ehkä NaNo palautti siihenkin iloa, ja kykyä suhtautua siihen vähän kevyemmin sen sijaan että yrittäisin yhtä aikaa miellyttää kaikkia. Ehkä tauko ja jonkin muun kirjoittaminen teki hyvää. Luulen että minulle muutenkin sopisi paremmin, että tekeillä olisi yhtä aikaa ainakin pari erilaisessa vaiheessa olevaa tekstiä. Täytyy testata tätä teoriaani lähivuosina.

NaNostani sen verran, että se on historiallista fiktiota kuten tarinani usein (fantasiaan menevääkin tulee välillä kirjoitettua). Ihmissuhteet ja henkilöiden oman tien löytäminen ovat pääosassa enemmän kuin aikakauden tapahtumat, mutta ajan kulttuuri ja odotukset vaikuttavat siihen miten noita ihmissuhteita ja oman tien löytämistä voi tehdä. Ja asetelma on sellainen, että lemmenkohtauksilla ja haltioituneilla luonnonkuvauksilla saa helposti lisättyä sanamääriä... Mainio tapa kokeilla jälleen NaNoa siis!Toimin  joidenkin historiallisen romaanin kirjoittamisen järkevien periaatteiden vastaisesti, koska en ole ehtinyt tehdä paljon yhtään tutkimusta, koska tähän asti tarina oli vain yleisen ideoinnin tasolla enkä ollut edes päättänyt aikaa ja paikkaa ennen kuin tällä viikolla. Toisaalta tämä tosiaan riippuu lähinnä aikakauden tavoista, kulttuurista ja moraalisista odotuksista, ja koska tarina sijoittuu suunnilleen samaan aikakauteen ja samantyyppisten yhteiskuntaluokkien pariin kuin tuo pitkäaikainen romaanini, noista asioista minulla on ihan hyvä käsitys. Enkä edes tiedä vielä haluanko tätä yrittää muokata julkaistavaksi asti. Haluan vain kirjoittaa sen.

Jos sitten haluan muokata sen julkaisukuntoon, päädyn oman kokemukseni mukaan kuitenkin kirjoittamaan vaikka kuinka monta kohtausta kokonaan uusiksi, joten sitten niistä muista historiallisista yksityiskohdista ehtii huolehtia. Kokemus kertoo senkin, että tiedän paremmin mitä historian yksityiskohtia ylipäätään tarvitsen, kun hahmoni ovat kertoneet sen minulle ensimmäisessä luonnoksessa. Joten kokeilenpa tällaistakin lähestymistapaa.

Tein NaNoWriMon ensimmäisen kerran vuonna 2005, ja silloin voitin eli sain ne 50 000 sanaa kirjoitettua, vieläpä hyvissä ajoin. Siitä minulle aukeni jonkinlainen kultakaivos: olin lapsesta asti haaveillut kirjoittamisesta, mutta teinivuosista alkaen olin ollut jonkinlaisessa yleisessä blokissa ja sain vain vähän kirjoitettua enkä uskonut olevani tarpeeksi hyvä siihen. Nyt tajusin, että minähän voin kirjoittaa! Ja että siinä kirjoittaessa oppii! Sen jälkeen minulla ei ole ollut juurikaan vaikeuksia kirjoittaa, vaikeuksia on enemmän vain löytää aikaa kaikelle sille haluamalleni kirjoittamiselle. En ole moneen vuoteen NaNoillut, mutta ehkä tämä auttaa nyt myös siinä, että huomaan kuinka sille kirjoittamiselle voi päivätyöstä huolimatta löytää aikaa. Toivotaan!

Ja jos joku kanssananoilija haluaa lisätä Writing Buddyksi, olen siellä sivustolla myös Malna.