tiistai 13. lokakuuta 2015

Pulpahdus pintaan.

En näköjään osaa kirjoittaa blogia, jos kässärin kirjoitus etenee. Tai tässä tapauksessa tietysti editointi. Teen sitä nyt aika vauhdilla, ja aina kun olen saanut päivän annoksen tehtyä, olen niin puhki etten jaksa enää mitään muuta järkevää kuten esimerkiksi blogin kirjoittamista. Minulla on säännöllisiä päivittäisiä treffejä kirjoittamiseni kanssa, liikaa teetä ja suklaata tai muuta herkkuja, ei keskittymiskykyä paljon muuhun. Ajattelen kirjoittamista silloinkin, kun olen muualla. Olen nyt niin tiiviissä parisuhteessa tekstini kanssa, ettei ole ihme, ettei elämääni ole muita tosirakkauksia tullut. Tai no viime aikoina tämä on ollut kummallista monisuhde-elämää, jossa jaan sydämeni kirjoittamisen ja kapteeni Jack Harknessin kanssa. Joo, Doctor Who on edelleen syönyt sieluni, tai siis sen pienen osan jota romaanini ei ole ahmaissut jo aikoja sitten.

Olen kerrankin onnistunut käyttämään delete-näppäintä enemmän kuin mitään muuta. Olen muokannut suurimman osan kässärin ykkösosasta, ja melkein 12 000 sanaa on jo lähtenyt. Toivottavasti kaikki neljä osaa tiivistyvät tähän tahtiin, se tekisi uskomattoman hyvää. Tuntuu, että teksti alkaa saada oikeaa muotoaan, kun poistan turhia kohtia ja kohennan jäljelle jääviä. Uskon, että tämä on viimeinen iso muokkauskierros, jotain pientä viilailua voi jäädä tämän jälkeenkin, mutta tämä alkaa lähestyä oikeaa tasapainoa.

En ole tällä hetkellä kovin huolissani tai masentunut tai paniikissa tai muutakaan. Joo, vanha ykkösluku oli energisempi, mutta muuten ykkösosan tekstin luettuani totesin, että tämän kanssa voi oikein hyvin työskennellä, kun vain poistan kaiken turhan. Välillä olen vähän tympääntynyt kässäriini, haluaisin vaihteeksi työskennellä jonkin muun kanssa, mutta se ei liene ihme tässä vaiheessa. Odotan kyllä että pääsen tästä eroon, ja sitten jonkin muun kimppuun joka imaisee minut sisäänsä samalla voimalla.

Luulen, että nyt jonkinlainen pyrähdys ulkona tekisi hyvää. Jos kävisi vähän juoksemassa.

Ensi viikolla on kirjamessut!

4 kommenttia:

  1. Kiinnitin huomiota tähän lauseeseen: "Ajattelen kirjoittamista silloinkin, kun olen muualla." Onko tämä siis jotenkin poikkeuksellista? Minusta nimittäin tuntuu, että ajattelen kirjoittamista jatkuvasti. Lenkillä, bussissa, nukkumaan käydessä ym. ja... krhm... onhan tuohon tullut välillä sorruttua myös tylsällä luennolla tai palaverissa. Välillä on myös päiviä, jolloin ajattelen kirjoittamista paljonkin mutta en syystä tai toisesta saa tehdyksi sitä yhtään.

    Oot kyllä saanut hienosti karsittua sanamäärää. :) Mullahan ongelma on yleensä päinvastainen, esilukijat käskevät lihottamaan tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se suinkaan epätavallista ole. Lähinnä tarkoitin, että tällä hetkellä minun on harvinaisen vaikea onnistua ajattelemaan jotain muutakin. Minulla vain ei jää kovin paljon ilmaisuvoimaa jäljelle blogin kirjoittamiseen. joten en onnistunut sanomaan sitä. ;-) Tekstin ajatteleminen muulloinkin kuin oikeasti kirjoittaessa on ainakin minulle olennainen osa kirjoitusprosessia.

      Minulla tuo liika laajuus on helmasynti, mutta alan vähän oppia tekemään sille edes jotain.

      Poista
  2. Hienoa että editointi on lähtenyt sujumaan. Aiotko yhä osallistua historiallisen romaanin kisaan (sen deadline on kadonnut muististani)?

    Ja tympääntyminen on ihan normaalia, ei siitä kannata murehtia. Saathan sitten kirjoittaa ihan uutta luvan kanssa, kun M on rundilla. :D :D

    Itse odotan jo innolla Nanoa. Tarkoitus olisi puolinanottaa yksi mielessä kuumotellut kässäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aion ehdottomasti edelleen osallistua siihen. Deadline on 31.12.2015 eli uskon ehtiväni siihen ihan hyvin. Toivon kyllä ettei se jää siihen, että välipäivinä vielä paniikissa naputtelen, vaan haluan tekstin olevan valmis jo hyvissä ajoin ennen deadlinea.

      Nanoilu ei ole minulle mahdollista tänä vuonna tuon editoinnin kanssa, mutta on aina hauskaa seurata blogeissa ym. kun muut ryhtyvät siihen! Siinä on jotain inspiroivaa, vaikkei itse olekaan mukana.

      Ja tosiaan tympääntyminen tekstiin editoinnin loppuvaiheessa taitaa olla normaalia. Hyvä vain, jos on sentään jotain ajatuksia siitä, mitä teen seuraavaksi, niin on helpompi siirtyä eteenpäin tämän jälkeen.

      Poista