Tiedättekö, mikä on ihan pikkuhiukkasen masentavaa? Lukee vanhan alkulukunsa muutaman vuoden takaisesta versiosta ja tajuaa, että tämä on ihan helvetin paljon parempaa tekstiä, energiaa on paljon enemmän ja teksti rullaa eteenpäin paremmin. Entä jos koko muukin teksti oli parempaa siinä versiossa ja olen tehnyt tekstiä huonommaksi kaikenlaisilla turhilla lisäyksillä ja "tämäkin pitäisi varmaan tuoda ilmi"-jutuilla?
No, sentään vanhassa kakkosluvussa oli paljon kaikenlaista turhaa sälää, jonka poistaminen on tehnyt ihan hyvää, mutta olen myös tilalle lisännyt kaikkea mikä haittaa tekstin rytmiä. No, nyt poistetaan, poistetaan niitä turhia. Jospa koko teksti olisi kuitenkin muuttunut viime vuosina parempaan suuntaan. Melkein tekisi mieli kyllä lukea tuo vanha versio ja katsoa, onko niin vai ei... Mutta myös ihan pikkuisen pelottaa ajatus. Ihan pikkuhiukkasen. Entä jos olen kuin olenkin pilannut tekstiä editoimalla?
Mitenhän kävisi, jos lukisin sekä tuota vanhaa versiota että nykyistä, ja jos vanhassa oikeasti on jotain vahvaa joka on kadonnut, miettisin miten yhdistää niiden parhaat puolet? Jos vanhassa on muuallakin kuin alkuluvussa parempi energia, miten säilyttää se energia mutta tuoda mukaan ne tietyt sävyt ja syventämiset, joita pidän uudemmissa versioissa hyvänä? Kannattaisikohan tuollaista kokeilla, vai sekoittaakohan se vain pään ja aikataulun tarpeettomasti? Ah, päätöksiä...
Voihan tietysti olla, että se on vain tuo alkuluku, joka on parempi. Uusi alkuluku ei ole koskaan kuulunut tekstin vahvimpiin osiin. On piristävää nähdä, että ainakin jotain osasin alussakin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti