torstai 4. syyskuuta 2014

Välimerkkejä

Väsyväsyväsy kiirekiire. Töissä on tosi kiireistä ja stressaavaa, ja muutto painaa päälle eikä laatikoissa ole vielä ollenkaan tarpeeksi tavaraa eikä minulle ole ihan selvää kuka nuo kaikki kantaa... Minulla on huono kyky sietää stressiä ja jatkuvaa kiirettä, ja lopputuloksena on, että olen ihan puhki. Minusta tuntuu kuin minut olisi vedetty joidenkin raskaiden rullatelojen välistä ja puristettu ihan tyhjäksi ja litteäksi. Tai kuin olisin teksti josta on poistettu kaikki sananvälit ja välimerkit, koska siten mahtuu enemmän kirjaimia per sivu. Tuo jälkimmäinen on ehkä erityisen osuva tapa kuvata nykyistä tilannettani ja oloani, koska molemmissa on sama tulos: ei lopputuloksessa ole mitään järkeä tai järjestystä, mutta hei tehokkuus! Enemmän kirjaimia per sivu, kyllä se on tehokkaampaa! (Minusta tuntuu välillä että työ- ja talouselämää pyöritetään pitkälti tällä periaatteella, mutta mikäpä minä olen aiheesta mitään asiantuntevia kommentteja laukomaan.)

Myönnettäköön, että tällä hetkellä minun pitää kai syyttää itseänikin siitä, että yritän ahtaa niitä kirjaimia sivulle mahdollisimman paljon, koska itsehän minä tätä stressiä otan ja pelkään että muutto hajoaa jos kaikki ei ole laatikoissa jo eilen vaikka muuttoon on vielä yli viikko. Töiden suhteen minun on vaikeampi tehdä mitään monille päällekkäisille vaatimuksille, paitsi selittää ihmisille miksi ei onnistu, mutta omassa elämässäni voisin yrittää pitää järjen kädessä ja todeta, että vaikka kuinka on työt ja muutto niin on minun jossain vaiheessa levättäväkin.

Kirjoittaminen on jäänyt vähän sinne raskaiden telojen puristuksiin, vaikka sitä juuri kaipaan. Mutta äsken vietin vähän aikaa muistikirjan ja kynän kanssa. Tällä hetkellä kirjoittaminen tahtoo tapahtua siten. Ja voi kun se tuntui hyvältä. Tuntuu että päässä menivät jotkin palikat parempaan järjestykseen ja niitä sananvälejä ja välimerkkejä alkoi taas löytyä. Ja M:n editointikin kai näin eteni hiukkasen. Lisää tätä siis seuraaviinkin päiviin, on kiire tai ei.

4 kommenttia:

  1. Muutto on kuulemman ihmisen elämän raskaimpia asioita, verrattavissa jopa avioeroon! Ei siis ihme, että jaksaminen on vähissä. Jossain vaiheessa muutto on onneksi ohi, saat asiasi järjestykseen ja silloin mielikin pystyy taas keskittymään kirjoittamiseen 100%

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äyh, en minä kyllä tuota sentään usko. Meinaan tämä on ehkä kuudestoista muuttoni elämässä, eikä minulla sentään sellainen olo ole kuin olisin käynyt läpi kuusitoista avioeroa. Tietysti tämä voisi selittää yhtä sun toista omituisuuksistani, mutta... Luulen että tuon täytyy koskea lähinnä ihmisiä jotka eivät ikinä ole muuttaneet tai ovat tehneet sen vain kerran tai kahdesti, joten siinä on oikeasti jokin suruprosessi mukana kun joutuu eroamaan paikasta jossa on elänyt tyyliin 20 vuotta. Minulla tämä stressi on vain sitä "miten oikein päivätyön ohessa saan nämä kaikki kamat laatikoihin", ja vaikka se onkin isompi stressi kuin mitä arkielämässä tulee vastaan, niin en minä sitä kyllä mihinkään avioeroon vertaisi... Mutta minulla suhde muuttamiseen onkin sellainen "jaa, olen jo kaksi vuotta asunut tässä, kai sitä olisi aika pistää taas kamat kasaan" :-P

      Kirjoittamiseen en kyllä pysty keskittymään sataprosenttisesti ennen kuin pääsen eroon päivätyöstä! Mutta tietysti juuri nyt aika on erityisesti kortilla.

      Poista
  2. Kuulostaa tosi stressaavalta ja ahdistavalta. Muutot ovat kamalia! Ainakin jos yksin muuttaa. Mutta komppaan Vaarnaa, kunhan tuo on ohi, asiat varmaankin järjestyvät. Sitten taas voi keskittyä muihin juttuihin, kuten kirjoittamiseen. Minä olen myös kova stressaamaan. Jos olen kovin stressaantunut, en pysty kirjoittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan minä jotain apua kantamiseen, mutta pakkaaminen jää lähinnä minulle itselleni tehtäväksi. Muutto ei kuitenkaan olisi niin paha ellei töissä olisi samaan aikaan erityisen stressaava kausi. Käy vaikeaksi rentoutua edes silloin kun voisi. Nyt viikonloppuna on kuitenkin ainakin vähän helpottanut...

      Minusta taas tuntuu, että jos en stressaavina aikoina kirjoita, stressi käy vielä pahemmaksi. Kirjoittaminen on kuitenkin jotain joka auttaa minua voimaan paremmin, kunhan siis pystyn tekemään sitä muuten kuin suorittaen ja itsekritiikissä kylpien. Sen takia yritän tähänkin oheen järjestää itselleni edes jonkin verran kirjoitusaikaa, vaikken kuvittelekaan saavani ihmeellisiä tuloksia aikaan. Tulokset eivät oikeastaan ole se pointti vaan kirjoittaminen.

      Poista