Välimerkkejä

Väsyväsyväsy kiirekiire. Töissä on tosi kiireistä ja stressaavaa, ja muutto painaa päälle eikä laatikoissa ole vielä ollenkaan tarpeeksi tavaraa eikä minulle ole ihan selvää kuka nuo kaikki kantaa... Minulla on huono kyky sietää stressiä ja jatkuvaa kiirettä, ja lopputuloksena on, että olen ihan puhki. Minusta tuntuu kuin minut olisi vedetty joidenkin raskaiden rullatelojen välistä ja puristettu ihan tyhjäksi ja litteäksi. Tai kuin olisin teksti josta on poistettu kaikki sananvälit ja välimerkit, koska siten mahtuu enemmän kirjaimia per sivu. Tuo jälkimmäinen on ehkä erityisen osuva tapa kuvata nykyistä tilannettani ja oloani, koska molemmissa on sama tulos: ei lopputuloksessa ole mitään järkeä tai järjestystä, mutta hei tehokkuus! Enemmän kirjaimia per sivu, kyllä se on tehokkaampaa! (Minusta tuntuu välillä että työ- ja talouselämää pyöritetään pitkälti tällä periaatteella, mutta mikäpä minä olen aiheesta mitään asiantuntevia kommentteja laukomaan.)

Myönnettäköön, että tällä hetkellä minun pitää kai syyttää itseänikin siitä, että yritän ahtaa niitä kirjaimia sivulle mahdollisimman paljon, koska itsehän minä tätä stressiä otan ja pelkään että muutto hajoaa jos kaikki ei ole laatikoissa jo eilen vaikka muuttoon on vielä yli viikko. Töiden suhteen minun on vaikeampi tehdä mitään monille päällekkäisille vaatimuksille, paitsi selittää ihmisille miksi ei onnistu, mutta omassa elämässäni voisin yrittää pitää järjen kädessä ja todeta, että vaikka kuinka on työt ja muutto niin on minun jossain vaiheessa levättäväkin.

Kirjoittaminen on jäänyt vähän sinne raskaiden telojen puristuksiin, vaikka sitä juuri kaipaan. Mutta äsken vietin vähän aikaa muistikirjan ja kynän kanssa. Tällä hetkellä kirjoittaminen tahtoo tapahtua siten. Ja voi kun se tuntui hyvältä. Tuntuu että päässä menivät jotkin palikat parempaan järjestykseen ja niitä sananvälejä ja välimerkkejä alkoi taas löytyä. Ja M:n editointikin kai näin eteni hiukkasen. Lisää tätä siis seuraaviinkin päiviin, on kiire tai ei.