Blogi on jäänyt vähän heitteille viime viikkoina. Syynä ensin lomamatka ja sitten vain se, että olen ollut hirveän väsynyt eivätkä viime viikot ole olleet kovin hyviä. Ärsyttää, että tuosta syystä myös luova kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, sillä oikeastaan kirjoittaminen auttaa usein pitämään pään koossa ja saamaan pahat tunteet joko pienemmiksi tai survottua johonkin tarinaan jossa ne muuttuvat jonkun muun tunteiksi ja ovatkin hedelmällistä ruokamultaa luovuudelle. Mutta jonkin verran olen sentään saanut kirjoitettua, vaikka monina päivinä se jää satunnaiseen raapusteluun muistivihkoon bussimatkalla töihin. Jostain syystä viime keväänä sain valaistuksen siitä että nautin bussissa kirjoittamisesta, ja olen alkanut kuljettaa aina jotain pientä vihkoa mukana ja antaa kynän juosta paperilla. Luultavasti se tavallisesta ympäristöstä irtoaminen auttaa luovuuttakin, ja maisemien jatkuva vaihtuminen. Sitä paitsi silloin on vain se n. 30 minuuttia aikaa kirjoittaa, joka perille pääsemiseen menee, ja deadlinethan auttavat.
Pitäisi luultavasti laittaa jokin deadline tuolle romaanimuokkauksellekin, jotta se joskus tulisi valmiiksi. Toisaalta tällä hetkellä tutkin erään hiukan hankalaksi osoittautuneen henkilön sielunelämää noilla bussikirjoitushetkilläni, joten ehkä se pidemmän päälle auttaa romaanianikin. On huomattavasti helpompi editoida, jos tietää mitä henkilö oikeastaan sanoisi.
Nyt on oikeastaan ihan muuta editointia joka pitäisi saada tehtyä, mieluiten tänään... Tähän mennessä ainut missään kirjoituskilpailussa pärjännyt novellini pitäisi saada kuntoon. Arvatkaa uskallanko katsoa sitä kunnolla, kun en ole vilkaissut koko tarinaa melkein vuoteen. Hassua, koska sehän on sentään pärjännyt ja kaikkea, joten ei se niin huono voi olla.
Pitäisi myös vaihteeksi yrittää saada lisää tarinoita kirjoituskilpailukuntoon. Viime vuonna minulta meni iloisesti ohi pari deadlinea joihin minun oli ihan oikeasti tarkoitus saada jotan lähetettyä... Jospa tänä vuonna saisin aikaiseksi. Minulla on pari vanhaa tarinaa joita oikeasti voisin yrittää lähettää, jos vain saan itseni potkittua siihen editointiin. On vain aina pelottavaa avata kauan sitten kirjoitetun novellin tiedosto ja alkaa katsoa, onko siitä oikeasti mihinkään... Viime aikoina on tuntunut helpommalta kirjoittaa täysin uutta kuin editoida vanhaa.
Muuten, eihän tätä blogiani varmaan kovin moni edes lue, mutta kysynpä nyt uteliaisuuttani: sattuuko tämän kirjoituksen lukeneiden keskuudessa olemaan ketään pääkaupunkiseudulla asuvaa tai täällä joskus käyvää kirjoittavaa ihmistä, josta olisi kivaa nähdä joskus livenäkin ja vaikka tehdä jotain kivaa yhdessä tai puhua kirjoittamisesta jossain kahvilassa tms? Kaipaan enemmän kirjoittavia ihmisiä ympärilleni, nykyään kontaktit muihin kirjoittajiin ovat liian satunnaisia netin ulkopuolella. Käyn välillä myös Tampereella, joten sielläkin olevat ihmiset saavat ilmoittautua. Ja jos joku sattuu kaipaamaan jotain live- tai virtuaalista kirjoituspiiriä, niin kyllä sekin voisi käydä...
Onnea novellin menestymisen johdosta! :) Varmasti se on hyvä, kun se on pärjännyt kisassa. Vaikka ymmärrän kyllä tuon tunteen, ettei meinaa edes uskaltaa katsoa tekstiään...
VastaaPoistaMInulla on ollut kans melko kurja alkuvuosi, mutta ehkä tästä suunta on vain ylös päin. :) Minä en pysty kirjoittamaan busseissa enkä kovin hyvin missään julkisilla paikoilla, mutta se on hienoa, jos siihen pystyy. Joskus kyllä luen bussissa matkalla töihin.
Minä asun Helsingissä. Kuulun pariin kirjoituspiiriin, mutta tutustun mielelläni uusiin kirjoittaviin ihmisiin, koska ei niitä koskaan liikaa ole ainakaan samalla seudulla. :) Minuun voi ottaa yhteyttä vaikka sähköpostilla, löytyy blogini sivupalkista.
Onneksi editoiminen on osoittanut ettei se teksti ihan niin kauheaa ole. :-D Mutta siihen on vaikea ryhtyä pitkän tauon jälkeen, varsinkin jos pää ei yhtään tunnu toimivan.
PoistaHarmi että sinullakin on ollut raskas alkuvuosi, toivottavasti se siitä helpottaa. Minä en pitkään aikaan tuntenut pystyväni kirjoittamaan muualla kuin kotona tai muuten yksityisissä paikoissa, mutta jotenkin tuo bussikirjoittaminen on alkanut luonnistua. Asiaa auttaa se, että minulla on niin kauhea käsiala, että luotan ettei kukaan pysty niitä minun raapustelujani siitä lukemaan. ;-) Se kuitenkin onnistuu vain jos kanssamatkustajat ovat kohtuullisen hiljaisia. Sitten ei ole kauheasti toivoa, jos jotkut keskustelevat kovaäänisesti siinä vieressä... Siihen en kyllä pysty, että esim. töissä lounastauolla tms. kirjoittasin. En pysty repimään itseäni työmielentilasta kirjoitusmielentilaan, vaikka ideoita saatankin töissä saada.
Olisi tosi kivaa nähdä! Pistän sinulle vaikka sähköpostia. Katsotaan pistänkö sen tämän blogin sähköpostista vai normisähköpostistani - jos saat joltain tosi tuntemattomalta nimeltä postia niin se olen todennäköisesti minä. :-P
Kiitti, posti tuli perille ja vastasinkin jo, hienoa jos saadaan joku kahvihetki onnistumaan. :)
PoistaJos romaanineditointi tökkii, voi tauko olla muutenkin paikallaan. Novellin editoinnissa saa helpommin asioita aikaan, mikä voi sitten piristää sitä pääurakkaakin. Ja välitavoitteet on hyvä keino pitää itsensä kiireisenä kirjoittamisen. Kaikkiin kisoihin vaan mukaan! :)
VastaaPoistaMinullakin bloginpito on ollut hidasta alkukuun, mutta kyllä se tästä vielä piristyy!
En asu varsinaisesti PK-seudulla, mutta ihan siinä vieressä. Työmatkojen jne. vuoksi en varmaan pystyisi viikolla tapaamaan, mutta ehkä joku viikonloppu? Minulle voi kans laittaa sähköpostia jos kiinnostaa, osoite löytyy blogin esittelystä. :)
Ja hei, vilkaisehan blogiini. Voit löytää jotain kivaa ;)
PoistaNiinhän se on että tauko usein auttaa ja on vain merkki siitä että tarvitsee jotain hautumisaikaa tai etäisyyttä. Eilen romaanieditointi yhtäkkiä lähti jopa liikkeelle vaikkei minun ollut tarkoitus edes tehdä sitä... Pitää tosiaan yrittää potkia itseni osallistumaan noihin kirjoituskilpailuihin, on aina mukavaa tuntea saavansa jotain aikaiseksi. Ja kummasti kun kirjoittaa yhtä juttua, saa kirjoitettua sitten toistakin, kun taas apatia ei auta missään kirjoittamisessa.
PoistaMinullakin on yleensä viikonloppuisin paremmin aikaa, koska viikolla töiden aiheuttama väsymys + harrastukset saavat aikaan sen, että ehkä yhtenä iltana viikosta on energiaa jonkun tapaamiseenkin. Olisi tosi kiva nähdä, joten pistän sinulle postia vaikka tämän päivän aikana. :-)
Ja kiitokset paljon tunnustuksesta! Tuollaiset piristävät mieltä kovasti!