Joulukuuta ja sairastamista

Viime viikkoina on tullut vain vähänlaisesti kirjoiteltua; tänne ei ollenkaan ja luovaa kirjoittamistakin vain vähän. Enin osa ajasta on mennyt loppuvuoden väsymyksen potemiseen ja siitä toipumiseen, kiireeseen ja stressiin, eräisiin sinänsä miellyttäviin ohjelmanumeroihin kuten teatterikäynteihin, ja nyt ihan viimeksi sairastamiseen. Muutamaan päivään minusta ei ollut yhtään mihinkään, nyt alkaa sentään taas olla johonkin. Lääkäri sanoo että tämä on nielutulehdus, ja kurkku kyllä tuntuukin niellessä aina siltä kuin veitsellä pistäisi. Tänään olo on sentään ollut jo parempi kuin edellisinä päivinä.

Vähän olen toki kirjoittanut, olen jatkanut pitkäaikaisen romaanini editointia, mutta hyvänen aika miten hitaasti pää tuntuu siihen pystyvän. Yritän kuitenkin hyväksyä että se nyt vain vie enemmän aikaa kuin alkuvuodesta vielä ajattelin. Samalla kuitenkin henkilöhahmot kypsyvät mielessäni vaikka en kirjoittaisikaan. Ja ehkä tarvitsen myös aikaa etääntyäkseni viimeisimmältä kommenttikierrokselta saamistani kommenteista. On hyvin tarpeellista tietää, näyttäytyykö tarina muille ollenkaan sellaisena mitä itse on ajatellut, niin että voi korjata jos jokin ei ollenkaan tunnu toimivan tai siitä saa liian helposti väärän käsityksen. Mutta aina jossain vaiheessa minun on alettava varoa, etten ala kirjoittaa sellaista tarinaa kuin kommentoijani haluaisivat minun kirjoittavan, tai sellaista kuin he luulevat minun kirjoittavan. Tarinan on kuitenkin oltava omani, ja ehkä siksi ainakin minä tarvitsen aikaa tälle editointikierrokselle. Voi olla, että seuraavan pitkän käsikirjoituksen luetan harvemmilla ihmisillä ja harvemmissa vaiheissa, niin päässä ei taistele ihan niin monen äänen kakofonia siitä, miten kirjoittamani teksti voidaankaan lukea. Toisaalta se ainakin valmistaa siihen, että jos käsikirjoitus joskus julkaistaan, silloin siitä on ihmisillä varmasti vielä enemmän erilaisia mielipiteitä - ainakin jos sitä luetaan.

NaNoWriMona kirjoittamaani romaania en nyt ole pariin viikkoon ehtinyt kirjoittaa, mutta toivon tarttuvani siihen kunhan vointi vähän tästä paranee. Pieni tauko on ehkä tehnyt hyvää, niin osaan paremmin nähdä mihin siinä tahdon keskittyä, mutta en tahdo sen jäävän liian pitkäksi aikaa kesken tässä vaiheessa.

Jouluvalmistelut ovat kyllä niin vaiheessa. Tapani mukaan jätin joulukortit viime tippaan, joten kun nyt iski sairastuminen päälle, voi olla etten saa niitä lähetettyä tänä vuonna edes viime hetkessä normaalihinnalla. Joululahjoista minulla on aika lailla suunnitelmat, kunhan vain ennen joulua tervehdyn sen verran että voin tehdä täsmäiskuja tiettyihin kauppoihin. Jotain olen jopa jo hankkinutkin. Onneksi pipareita sentään on, kun niitä tuli äidin kanssa itsenäisyyspäivän aikaan leivottua... Joulusiivous taitaa kyllä jäädä välipäiville. Kämppä on sen näköinen kuin jotkin pienet oliot olisivat käyneet täällä sotaa käyttämällä aseina kaikkea omistamaani (huonekaluja lukuunottamatta). Mutta saa olla vielä jonkin aikaa....

Minulla on koko loppuviikko sairauslomaa, joten ehkä voimien palatessa kirjoittelen enemmänkin. Täällä tulee kuitenkin vähän yksinäinen olo, joten kommunikointi edes blogimaailman kanssa olisi mukavaa.