Sairastuminen on mennyt ohitse. Olen ollut tällä viikolla taas töissä, ja vaikka olo on vielä vähän voimaton, kyllä tämä tästä kohenee. Ja niin alan myös väännellä ja käännellä päiviäni, jotta löytäisin niistä vireitä tunteja jolloin ei tarvitse tehdä jotain muuta. Varastaa taas aikaa kirjoittamiselle työn ohessa.
Päätin jossain vaiheessa, että alan editoida M:ää taas helmikuussa. Ja niin minä sunnuntai-iltana avasin sen ja aloin taas työskennellä. En tiedä mitä on tapahtunut niiden parin kuukauden aikana, jolloin se oli tauolla, mutta selvästi jotain. Sillä tämä tuntuu jotenkin erilaiselta. Yhtäkkiä tulen eri kulmasta ja olen ylittänyt jotain. Teen aika paljon muutoksia siihen kohtaan, jota nyt muokkaan. Se on hyvä, sillä se osa kaipasi jatkuvasti jotain ihan uutta. Ehkä olen nyt löytämässä sen. En aio kysyä itseltäni, tulenko pitämään nyt kirjoittamaani hyvänä myöhemminkin. Minua jännittää, mitä tästä on tulossa.
On kyllä outoa, miten paljon pelkkä tauon pitäminen voi vaikuttaa tekstiin (tai siis siihen, miten tekstin näkee ja mitä sille osaa tehdä). Jännää kirjoittamisessa on se, miten jokin (ilmeisesti alitajunta) kuitenkin työstää tekstiä, vaikka tietoisesti jättäisikin sen tauolle. Mutta tämä on kyllä yksi kirjoittamiseen liittyvistä mukavista ilmiöistä. Joskus kun tauon jälkeen tulee sellaisia "kirkastumisia" ja homma lähtee kulkemaan... Johonkin suuntaan ainakin. :)
VastaaPoistaNoinhan siinä usein käy, että tauosta saa uutta virtaa ja näkökulmia. Sitä myös tavallaan unohtaa mitä paperilla on, jolloin tekstiä lukee sellaisenaan, sen sijaan että kuvittelisi sen olevan jotain muuta. Aivoilla kun on tapana täydentää tekstiä omien oletusten perusteella, siksihän esim. omien kirjoitusvirheiden bongaaminen on toisinaan hankalaa.
VastaaPoistaToivottavasti saat editoinnin vauhtiin! :D :D